Lieskakajo
Alusta aloittaminen. Silmämääräisesti se sana tuntui toiveikkaalta. Jos aloitti alusta, tassuissasi ei ollut mitään eikä niissä täten voinut olla mitään negatiivistakaan. Mutta samalla alusta aloittaminen myös symboloi luopumista. Jos he aloittaisivat alusta, ei olisi enää heitä. Ei olisi enää Lieskakajoa ja Leimusilmää. Ei olisi enää kolleja, jotka katselisivat toisiaan kulmiensa alta, mielessään toisen turkin komeus ja sielun sulot. Olisi vain kaksi ystävää, jotka jakoivat yhteisen historian ja saattoivat joskus ajatella, että no, kyllähän se aurinko osui toisen turkkiin kauniisti, luoden upeita sävyjä. Mutta se siinä. Samalla heidän välinen salaisuus raukeaisi. Se jäisi jonnekin kauas menneisyyteen, ehkä jopa unohtuisi. Ehkä Leimusilmä jopa löytäisi toisen rakastajan. Jonkun jota kutsua kumppaniksi. Koska tapahtui mitä tahansa, päivän päätteeksi Lieskakajo toivoi kollin löytävän onnen ja rauhan. Vaikka se onnellisuus ei löytyisikään hänen pesäsammaliltaan. Lopulta punaturkkinen kolli nyökkäsi.
“Aloitetaan vain”, Lieskakajo vastasi, mutta hänen äänensä ei ollut lainkaan varma tai edes iloinen. “Minä toivon, että sinä löydät vielä rakkauden. Minun pitää nyt kuitenkin mennä, pitää harjoitella”, kolli jatkoi hieman epämääräisellä äänensävyllä. Leimusilmän vastauksen jälkeen hän kääntyi kannoiltaan ja poistui parantajanpesästä takaisin viileälle aukiolle. Tästä se lähtisi, uusi alku ja uusi lehtisade ilman Leimusilmää. Tämän jälkeen asiat tulisivat olemaan todellakin toisen. Ja vaikka he olivat sopineet aloittavansa alusta, se tapahtui vain heidän puheissaan.
//Leimu, jos haluat jatkaa esim. uudesta päivästä??? 🙁 Mutta voidaan myös lopetella, jos haluat!
