Sielukaiho
Katselin häntä ärtymyksestä nykien, kun Muistotassu meni taas kerran vaihtamaan klaaninvanhimpien makuualuset. En saatttanut ymmärtää kuinka kolli luuli minua niin typeräksi. Kyllä minä tiesin, että hän vältteli minua. Tahdoin vain teitää miksi. Mitä olin muka tehnyt väärin?
“Muistotassu, kyllä minä tiedän, että sinä välttelet minua! Suututinko minä sinut jotenkin?” huusin kollin perään ja musta oppilas pysähtyi kuin seinään. Hän käänsi hitaasti katseensa takaisin minuun ja näytti hieman hermostuneelta.
“En minä sinua välttele! Minulla on vain paljon kiireitä, ihan tosi! Voimme viettää aikaa yhdessä taas pian, lupaan sen!” kolli sanoi kiireesti ja kurtistin hieman kulmiani epäileväisenä. Kertoiko hän todella totuuden.
“Hyvä on, mutta pidäkin huolta, että oikeasti pääsemme viettämään aikaa yhdessä!” huudahdin ja lähdin sitten itse tassuttamaan toisaalle. Huomasin Kärpässoinnun lähistöllä ja ajattelin, että voisin käydä vaihtamassa hänen kanssaan parisen sanaa, joten liityin naaraan seuraan. Hän ei ainakaan maininnut minun läsnäoloni haittaavan häntä, joten jäin vain kertomaan omasta päivästäni ja viimeaikaisista nappauksistani.
