Lätäkkölempi
Lätäkkölemmen katse harhaili metsämaisemasta kohti hämärtyvää taivasta. Ensimmäiset pienet valopisteet olivat jo ilmestyneet taivaalle, joten Lätäkkölempi kiristi tahtiaan. Auringonlaskun saalistuspartio olisi ohi aivan näillä näppäimillä, ja hän oli yhä matkalla kohti tapaamispaikkaa. Olisi suorastaan kiusallista saapua paikalle myöhässä. Naaras katsoi suussaan kahta metsähiirtä, jotka hän oli saanut kiinni partion aikana. Ensimmäisiä kertoja hän oli päästänyt oppilaansa Apilatassun saalistamaan yksin, kuten hän tulevana soturina tulisi jatkossa tekemään. Toki Apilatassun soturinimityksiin olisi vielä hetki aikaa, mutta oppilaan oli hyvä harjoitella jo etukäteen. Koulutus oli niin pitkällä, että Lätäkkölempi tiesi oppilaansa pärjäävän hetken yksin.
Viimein hän erotti edessään tutun aukion, jolta hän oli partion alkaessa lähtenyt muiden kanssa eri suuntiin. Soturi oli huojentunut huomatessaan, ettei ollut suinkaan viimeisenä paikalla. Apilatassu istui selkä suorassa aukion laidalla Pikiturkin vierellä, mutta Syöksyaskelta tai Säihkysielua ei vielä näkynyt missään. Aukiolle saavuttuaan hopeanharmaa naaras hidasti tahtiaan ja tervehti klaanitovereitaan päätään nyökäyttäen. Hän laski saaliinsa maahan ja vilkaisi Apilatassun jalkojen juureen. Oppilas oli saanut kiinni oravan. Kun lehtisade oli saapunut, kaikki kiinni saatu saalis oli eteenpäin klaanin ruokkimisessa. Siispä Lätäkkölempi nyökäytti tyytyväisenä päätään.
”Hyvin tehty”, hän naukaisi oppilaalleen vakavailmeisenä, jääden sitten odottamaan partion paluuta takaisin leiriin.
