Nopsaliekki
Sade piiskasi turkkiani, kun tassutin hiljaisessa metsässä Syreenisumu vierelläni. En erityisemmin pitänyt sateesta, mutta Syreenisumun seura teki kurjimmankin ilman siedettäväksi. Naaras liikkui sulavasti, jopa mutaisella polulla. Hän ei välittänyt karvoihinsa tarttuvista takiaisista, mutta näytti silti kauniilta.
Tiesin että sydämeni kuului ruskeaturkkiselle naaraalle ja halusin tunnustaa tälle rakkauteni, mutta kaikki tuntui liian hankalalta ääneen sanottavaksi. En halunnut pilata suhdettamme, sillä se oli juuri kaikkea sitä mitä olin ikinä toivonut, helppoa ja yksinkertaista. Edes tunteideni peittely ei pilannut sidettämme, olimme toisillemme tarkoitetut.
“Pelottaako sinua lehtikato?” Syreenisumu kysyi ja käänsi eripari silmänsä kohti minua. Toisen loiste oli kauniin oranssi ja toisen taas syvän vihreä. Hukuin hetkeksi väreihin ja tuttuihin turvallisiin kasvoihin ennen kuin tajusin vastata.
Naaras oli ollut tukenani viime lehtikadon aikaan, kun minun oli ollut vaikeaa käsittää arvoani klaanissa. Syreenisumu oli kuitenkin astellut kanssani vaikeiden aiheiden läpi yhtä vaivattomasti kuin helppojenkin. Hänen takiaan minun ei tarvinnut pelätä lehtikadon ja pimeyden henkisiä haittoja.
“Tietenkin hieman, mutta uskon klaanin selviävän tälläkin kertaa. Sitä paitsi meillä on uutta verta joukossamme, joten saalistamisen pitäisi olla hiukan helpompaa”, nau’uin, kun vaaleanpunainen pilvi vähitellen väistyi katseeni edestä ja pystyin keskittymään tosiasioihin rakastamani naaraan sijasta. Suurin osa vesistöistä oli jo nyt jäässä ja kalastaminen olisi tästä eteenpäin vaikeampaa. Vaikka Eloklaanin suurin vahvuus ei ollut juuri kalastus, uskoin sen olevan yksi ratkaisevista asioista esimerkiksi juuri sateisen lehtisateen aikaan kun kaloja kuhisi entistä enemmän pinnalla.
“Olen samaa mieltä”, Syreenisumu naukui ja haukotteli raukeasti paikalleen pysähtyen. Pysähdyin itsekin ja vilkaisin pienen pientä polkua, joka johti takaisin leirille. En olisi halunnut päästää tästä hetkestä irti, sillä tiesin ettei minun ollut järkevää oikeasti kiintyä Syreenisumuun liikaa. Halusin pystyä jättämään klaanin milloin vain, jos mikään pieni vihje sai minut epäilemään että isäni oli vielä hengissä eikä kumppanin hankkiminen oikein edellyttänyt suunnitelmiani.
