Hiilihammas

Todellisuus porautui vähitellen läpi paksusta kallostani, ja asioiden vakavuus humahti lävitseni kuin hyökyaalto. Kimalaistoive oli tiennyt jo pari vuodenaikaa, että jonakin aamuna hän ei ehkä enää heräisi. Jopa Tähtiklaanin puoleen oli käännytty, mutta esi-isät olivat olleet kyvyttömiä auttamaan.
Tuttu epäoikeudenmukaisuuden tunne pyyhkäisi ylitseni. Muistelin Lainepennun, Ampiaispiston, Sarastustassun ja kaikkien muiden kuolleiden pentujeni elämiä, jotka Tähtiklaani oli syystä tai toisesta jättänyt liian lyhyeksi. En voinut olla miettimättä, olinko suututtanut esi-isät jotenkin. Minut oli kirottu katsomaan jälkikasvujeni kuolevan ennen itseäni.
“Sinä odotat pentuja?” Korppitähden hämmästynyt henkäisy palautti ahdistuneet ajatukseni takaisin nykyhetkeen. Räpyttelin silmiäni hetken hieman hämilläni, ennen kuin tajusin kumppanini puhuvan yhä Kimalaistoiveelle.
“Kyllä”, Kimalaistoive hymähti ja heilautti tuuhean häntänsä suojelevasti vatsansa päälle.
Tavallisesti uutinen olisi ollut riemun asia. Nyt Korppitähden vaaleanvihreitä silmiä varjosti kuitenkin huoli. “Oletko varma, että pystyt poikimaan tuossa tilassa?” Naaras aukoi suutaan kuin olisi ollut vielä aikeissa jatkaa, mutta jokin selvästi muutti hänen mielensä. Minä saatoin melkein arvata hänen ajatuksensa: mitä jos sinä kuolet siihen?
Laskin häntäni kumppanini selän päälle lohduttavasti ja katsahdin sitten tyttäreeni rakastavasti. “Totta kai me katsomme heidän peräänsä. Kaikkien rakkaiden pennunpentujemme. Irvikitakin on osa perhettä, ja me pidämme huolen, että hän saa kaiken tarvitsemansa tuen.”
Nähtyäni tyttäreni huolesta ja pelosta samean katseen, olin ymmärtänyt, että nyt ei ollut minun aikani surra sitä, mikä oli vasta tulossa. Juuri nyt Kimalaistoive tarvitsi minua ja Korppitähteä. Me huolehtisimme hänestä niin kauan kuin Tähtiklaani sallisi.
“Keskitytään elämään päivä kerrallaan”, naukaisin ääni hieman värähtäen ja siirryin Kimalaistoiveen viereen. Korppitähti asettui hänen toiselle puolelleen ja ryhtyi pesemään tyttäremme korvia hellästi.
“Mitä luulet, tuleekohan uusista pennunpennuistani samanlaisia raskaleita kuin Pörriäissurmasta?” tuuppasin Kimalaistoivetta leikilläni. Yritin ohjata hänen – ja myös omani – ajatuksensa hetkeksi pois ikävistä asioista.

//Kimmo? <3

Author: EmppuOmppu

.