Kujekulta
Kujekultaa sapetti se, että Muurahaistassu tuntui suhtautuvan kaikkeen niin ylimielisesti, että Kujekulta ei edes halunnut antaa lisävahvistusta kollin saavutuksille. Rusakon nappaaminen oli varmasti hieno saavutus, mutta Kujekullasta nöyryyden oppiminen olisi hänelle sitäkin suurempi saavutus. Kujekulta ei nimittäin arvostanut sitä, että Muurahaistassu kuvitteli voivansa päättää itse mitä hän teki. Naaraan ajatukset harhailivat tuon punaturkkiseen mestariin, Sädesäihkeeseen. Kolli oli Käärnekullan kumppani. Naaraan kulmat painuivat kevyeen kurttuun. Ehkä kolli oli yhtä kykemätön toimimaan soturina kuin kumppaninsa. Tietysti! Samanlaiset kissathan yleensä pariutuivat keskenään, niin se vain oli. Naaraasta oli uskomatonta, että hänen pennulleen – ja vieläpä kaikista vaativimmalle – oli annettu mestariksi kissa, joka ei pystynyt pitämään häntä millään tavalla kurissa. Kujekulta pudisteli päätään. Hänen olisi keskusteltava asiasta Korppitähden kanssa. Muurahaistassusta tulisi pian soturi, vaikka naaras ei ollut lainkaan varma olisiko kolli vielä valmis. Muurahaistassu oli taatusti taitava taistelija ja saalistaja, sitä naaras ei epäillyt lainkaan. Mutta soturius ei ollut pelkkää taistelua, vaann siihen kuului myös henkinen puoli. Yhtäkkiä naarasta alkoi ärsyttämään erityisen paljon. Tässä oli taatusti kyse siitä, että kerta Sädeäsihke nyt oli Käärmekullan kumppani, toista oli suosittu. Sentään Erhetassun mestarina toimi Nokkospilvi ja Rusakkotassun omana taas Uskolintu. Nokkospilvi oli sentään hänen emonsa, joten Kujekulta saattoi luottaa naaraaseen täysin. Uskolintukin vaikutti ihan hyvältä soturilta. Kolli oli kuitenkin toiminut joskus Kujakissayhteisössä, joten hän ei pystynyt täysin luottamaan kollin uskollisuuteen. Toisaalta, kolli oli Haavemuiston veli ja Haavemuisto taas oli hänen isänsä paras ystävä. Joten ehkä Uskolintu ei ollut kaikista huonoin vaihtoehto? Kujekulta harppoi poikansa perässä pitkin askelin ja jupisi itsekseen jotain, että hän vielä tekisi tälle tilanteelle jotain. Hänen pitäisi puhua Lieskakajon kanssa. Tähtiklaani soikoon, pitääkö tässä muuttaa Kuolonklaaniin? Lopulta Kujekulta sai ruskeaturkkisen kollin kiinni ja läksytti tuota muutamalla sanalla. Jos Muurahaistassu ei pian oppisi kunnioittamaan muita kissoja, hän pitäisi huolen, että kolli saisi soturinimensä kolmikosta viimeisenä. Kujekulta ei kuitenkaan ehtinyt sanomaan mitään, kun pistävä ja myskinen haju leijaili naaraan nenään. Naaraan koko turkki pörhistyi teräviksi piikeiksi ja hän laskeutui Muurahaistassun vierelle. Kolli naukaisi, että ketut tuli tappaa, mutta Kujekulta oli asiasta eri mieltä.
“Etsimme Kuuhohteen ja muun partion, jonka jälkeen me häädämme ketut. Tapamme ne vain, jos on pakko”, Kujekulta sihahti Muurahaistassulle. Todellisuudessa hän itsekin kallistui siihen, että olisi turvallisuusriski, jos ketut pesiytyisivät Eloklaanin reviirin lähelle. Naaras ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä ei halunnut lietsoa Muurahaistassun raudalta löyhkääviä ajatuksia. Muurahaistassua suunnitelma ei kuitenkaan miellyttänyt, sillä kolli pinkaisi suoraan taisteluun ja sai Kujekullan jälleen huokaisemaan raskaasti.
//Murkku? 😮
