Kaamoskukka
Kaamoskukka närppi Vanamovirran tuomaa rastasta tyytymättömänä. Eläin oli lähinnä heiveröisiä luita ja höyheniä, eikä linnussa ollut lihaa nimeksikään.Kollin ylähuuli nousi pieneen irvistykseen. Hän oli antanut naaraalle yhden tehtävän, tuoda jotain hyvää ja herkullista. Ja mitä naaras oli tehnyt? Tuonut jotain suorastaan syömäkelvotonta. Kolli sylkäisi linnun rippeiden päälle ja jätti ne lojumaan aukiolle. Tuosta eivät edes varikset nauttisi. Lehtikadon alku lähestyi epäilyttävän kovaa tahtia ja vaikka kolli ei lämpimissäkään olosuhteissa ollut mikään pulska, oli kolli alkanut menettämään kissoille ominaista pyöreää muotoaan. Eikä Kaamoskukka ollut mitenkään tyytyväinen siihen, että pitkät aamupalahetket olivat vaihtuneet luiden kalvamiseen. Kaamoskukan siniharmaaseen katseeseen osui eräs hyvinkin tuttu kolli – oikein itse varapäällikkö! Kaamoskukka hölkötteli entisen mestarinsa luokse ja virnisti. Jääviiltokaan ei vaikuttanut mitenkään erityisen tyytyväiseltä.
“Olet varapäällikkö, etköhän sinä voi valita kenelle kärpäsesi syötät”, tabbykuvioinen huomautti. Hän allekirjoitti Jääviillon sanat täysin. Hän ei ymmärtänyt miksi he hyysäsivät klaaninvanhimpia. Joo, he olivat ehkä joskus muinoin osallistuneet klaanin ruokkimiseen, mutta menneisyys ei tehnyt nykyhetken kissoista kylläisiä. Mäntyviiksikin saisi kerätä ruhonsa pentutarhalta ja siirtyä soturiksi ikuisen lorvimisen sijaan. Kysymättä Jääviillolta, Kaamoskukka istahti kollin lähelle ja mittaili toista katseellaan. Hän vilkaisi vielä ympärilleen, eihän kukaan turhan utelias kissa ollut kuulemassa? Susimieli lajitteli jotain roskiaan aukion laitamilla, mutta kolli tuskin ymmärtäisi, vaikka he puhuisivat hänen suurten korviensa edessä.
“Kuules, eikö olisi jo aika lopettaa jahkailu ja toimia?” Kaamoskukka aloitti ja sai Jääviillon entistä happamammaksi. He molemmat inhosivat samaa asiaa – komentelua. Mutta joskus se oli paras tapa saada oma pointti esille.
“Olette antaneet aika kauan Eloklaanin hyppiä nenillemme. Variksenruoka sentään, kaksi oppilasta yritti vallata palan meidän reviiriämme. Ja te teette mitä, Pimentotähti kävi vain antamassa Korppitähdelle läksytyksen. Eikö meidän olisi korkea aika antaa heidän maksaa korkojen kera. Korppitähti ja Käärmekulta eivät ole mitään terävimmästä päästä, tuskin he taistelua haluavat. Ja kyllähän me näimme jo mitä viimeksi tapahtui. Eivät he pysty vastaamaan meille. Vallataan osa Eloklaanin reviiristä ja nautitaan hieman runsaimmista riista-apajista”, Kaamoskukka kertoi ideansa hyvin suoraan. “Ja minä haluan olla osa sitä suunnitelmaa.” Kaamoskukka ei todellakaan suostuisi suorittamaan pelkkiä rivisoturin tehtäviä.
“Minä lupaan, että minusta on teille hyötyä.”
//Jää? 😮
