Huomenkyyhky
Huomenkyyhky kipitti häntä tötteröllä Pimeyden metsän varjoissa. Hän viihtyi Pimeyden metsässä, vaikka se olikin ehkä naaraan makuun hieman liian synkkä. Mutta naaraalla oli täällä kaikki. Oli hänen pentunsa, Susimieltä lukuunottamatta. Onneksi sentään edes yksi hänen pennuistaan oli saanut mahdollisuuden elämään ja onneen. Ja kollin rakkausrintamakin näytti lupaavalta! Voi miten paljon naaras olisikin halunnut päästä hehkuttamaan Susimielen kanssa tuon onnea. Mutta ikävä kyllä se ei ollut mahdollista. Siispä Huomenkyyhky tyytyi räpättämään Kylmäliekin kanssa. Tai no, Kylmäliekki tyytyi kuuntelemaan. Ja Sähkötuhokin oli täällä! Harvase päivä naaras kävi etsimässä Tuhkajuovan pojan käpäliinsä. Tosin nyt Sähkötuhoa ei ollut näkynyt hetkeen… Miten sääli! Huomenkyyhky pälyili ympärilleen. Olikohan Kylmäliekki täällä jossain? Naaras kaipasi seuraa. Varjot tuntuivat pelottavilta hänen ollessaan yksin ja tällaisina hetkinä hänen mielukuvituksensa lähti laukkaamaan todella vauhdikkaasti. Minne tahansa hän katsoikin, siellä oli Jääviilto terävine kynsineen ja pelottavine virneineen. Naaras ei ollut sanonut sitä ääneen, mutta oli suoranainen ihme, että Kylmäliekki oli tullut hirviön yliajamaksi eikä Jääviillon.
.
