Karjuvirne
Kirjoittaja: Elandra
Mitä pidemmälle kävelimme, sitä hitaammin matkamme taittui. Aloin olla jo todella huolissani Tähtimötaivaasta ja hänen voinnistaan. Mustavalkea naaraskissa joutui pysähdellä jatkuvasti yskimään ja lopulta matka pysähtyi kokonaan. Kun soturi oli ottamassa askelta eteenpäin, hän horjahti ja oli vähällä kaatua maahan. Otin nopean askeleen häntä lähemmäs, tarjoten naaraalle tukea minusta. Tähtimötaivaan väsynyt katse seilasi aluskasvillisuuden seassa ja pysähtyi lopulta silmiini. Hän kurtisti kulmiaan kuin haluten kieltäytyä tuestani. Mutta kun naaras yritti taas kävellä eteenpäin ja askel oli entistäkin epävarmempi, hän myöntyi ja suostui ottamaan tukea kyljestäni.
”Ei ole enää pitkästi”, nau’uin kannustavasti. Annoin Tähtimötaivaan kävellä pientä, yhden kissan mentävää metsäpolkua pitkin, kun itse kuljin aluskasvillisuuden seassa polun vierellä. Naaraan oli eittämättä helpompi kävellä tasaisemmalla polulla kuin varpujen, risujen ja muiden kasvien seassa. Jouduimme taas pysähtymään, kun yskänpuuska yllätti Tähtimötaivaan. Hän kyyristyi maata vasten ja yski onnettomana niin, että koko keho tärisi.
”Jaksa vielä vähän, leirin muurit näkyvät jo”, naukaisin, kun pahin yskänpuuska oli ohi. Tähtimötaivas katsoi minua väsyneenä. Hänen katseensa näytti sumuiselta, eikä lainkaan yhtä terävältä kuten tavallisesti.
Loppumatka sujui hitaasti, mutta pääsimme kuin pääsimme sisään leiriin. Pääaukiolla kohtasimme läjäpäin huolestuneita silmäpareja, mutta sivuutin ne täysin. Minulle tärkeintä oli, että Tähtimötaivas pääsisi hoitoon. En alkaisi vastailemaan muiden typeriin kysymyksiin, kun he itsekin näkivät miten heikkona Tähtimötaivas-parka oli!
Tuttu, mustavalkea hahmo lähestyi meitä parantajan pesän suunnalta. Leimusilmän katse oli huolestunut.
”Tähtimötaivas tarvitsee apua, hän on sairastunut”, selitin tilanteen parantajakissalle. Leimusilmä ei ennättänyt sanoa mitään, kun yskänpuuska alkoi taas riepotella Tähtimötaivasta. Nuori soturi rojahti maahan yskimään. Huoleni kasvoi entisestään. Minä todella pelkäsin menettäväni Tähtimötaivaan ja sitä minä en kestäisi.
”Tähtimötaivas”, kuiskasin naaraan nimen ja kumarruin hänen tasolleen, ”jaksatko sinä kävellä parantajan pesälle? Olisi enää aivan lyhyt matka jäljellä.”
//Tähtimö? 🙁
