Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Odotin kärsivällisesti, että Varjoliekki oli saanut vuodatettua rauhassa mieltään painavia asioita. Minusta tuntui, että soturin olisi ensin selätettävä päänsä sisäinen vuori, ennen kuin hän voisi oikeasti ryhtyä toipumaan fyysisestä vammastaan kunnolla. Parantajan pesälle useammaksi neljännesosakuuksi joutuminen kävi varmasti jokaisen kissan psyykkeelle raskaaksi, ja saatoin vain kuvitella, miten voimaton olo Varjoliekillä oli, kun hän oli ollut jumissa siellä niin pitkään.
“Varjoliekki, te- sinä et ole turha”, aloitin ja mietin parin silmänräpäyksen ajan, miten asettelisin sanani. “Pelkästään se, että olet elossa ja olemassa, merkitsee niin paljon niin monelle kissalle – kuten perheellesi. Meidän on helppo vajota synkkyyteen vaikeina aikoina, koska epätoivolle antautuminen tuntuu helpommalta kuin pelkoja vastaan käyminen. Siinä helposti menettää yhteyden itseensä.” Pidin lyhyen tauon kootakseni ajatuksiani ja antaakseni Varjoliekille aikaa sulatella sanomisiani, ennen kuin sitten jatkoin: “Uskonpuutteemme on todellinen esteemme elämänpolulla. Jos vain uskot itseesi edes hitusen, ero on jo valtava! Kun hiirenkorva viimein koittaa, pääsette sinä ja tyttäresi yhdessä metsälle. Minä uskon niin – vielä vain sinunkin pitää uskoa sen tapahtuvan.”
//Warioz?
KP-boosti käytössä
