Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin tuonut Kehrääjän muutama päivä sitten leiriin, jossa hän oli keskustellut Mesitähden kanssa. Kolli jäisi ainakin toistaiseksi vierailijaksi Eloklaaniin, mutta aika näyttäisi, saisiko klaanimme hänestä uuden jäsenen.
Istuskelin lähellä soturien pesää sukimassa häntääni, kun huomioni kiinnitti kahden oppilaan välinen, hieman kyseenalainen vuorovaikutus vähän matkan päässä. Nuorten naaraiden keskustelu kuulosti olevan kaikkea muuta kuin ystävällismielinen, enkä voinut olla kääntämättä katsettani kaksikon suuntaan nähdäkseni paremmin, mistä oli kyse.
Mesitähden tytär, Tähtimötassu, painoi kyntensä Kaislatassun rintaan. Mustavalkoinen naaras sanoi vielä jotakin Kaislatassulle, mikä sai tämän juoksemaan pois paikalta niin, että se varmasti keräsi katseita muilta aukiolla olijoilta.
En voinut enää katsella vierestä, vaan tassutin paikalleen istumaan jääneen Tähtimötassun luo ja istuuduin tämän viereen. Nuorempi naaras vältteli katsettani, kun kysyin häneltä, mistä äskeisessä oli ollut oikein kyse. Tähtimötassu ei vaikuttanut järin halukkaalta avaamaan tilannetta enempää, ja hän vastasikin vain kertoneensa pelkkiä faktoja ja itsestäänselvyyksiä Kaislatassulle. Hänen mukaansa Kaislatassu oli loukkaantunut pienestä, eikä vika siis ollut hänen, mutta minun oli jotenkin vaikea uskoa sitä.
”Mitä ikinä sanoitkaan Kaislatassulle – ja kuulemani perusteella se ei ollut mitään järin mukavaa – sinun pitäisi pyytää häneltä anteeksi”, kehotukseni oli enemmänkin käsky, eikä äänensävyni suinkaan ollut lämmin ja kehottava, vaan jopa hieman tiukka. En voinut sietää minkään sorttisia kiusaajia, eikä Mesitähden tytär ollut siinä suhteen mikään poikkeus.
//Tähtimö?
