Hilehuurre
Kirjoittaja: Koivu
Kun Hilehuurre oli viettänyt kolme kokonaista päivää toipilaana parantajan pesällä, Pohjaharha oli hänen onnekseen päästetty palaamaan soturin tehtäviin, eikä Hilehuurteen tarvinnut katsella tämän naamaa enää neljättä päivää putkeen. Pohjaharha oli yllätykseksi hyväksynyt hänen anteeksipyyntönsä, mutta valkoisen kollin tavanomaisen tyly vastaus ei ollut tosiaankaan miellyttänyt Hilehuurretta.
Hilehuurre itse oli vielä jokseenkin kipeän oloinen. Hopeisen kollin lämpö oli ollut vielä koholla samana aamuna, kun Pohjaharha oli päässyt pois parantajan pesästä. Myöhemmin samana päivänä pesään oli saapunut kaksi uutta potilasta; Lieskakajo oli ilmaantunut leiriin pahojen naarmujen sekä nuoren kotikisun kanssa. Hilehuurre oli kuunnellut tarkkaan Mesitähden ja Lieskakajon keskustelua tapahtuneesta, vaikka se olikin loppunut melko lyhyeen.
Seuraavana aamuna Hilehuurre kuitenkin heräsi sairasvuoteellaan Mesitähden ääneen. Päällikkö oli tullut jälleen keskustelemaan Lieskakajon kanssa. Hopeanharmaa kolli esitti nukkuvansa, mutta tosiasiassa kuunteli koko keskustelun korvat höröllä. Hilehuurre ei ollut uskoa korviaan, kun Mesitähti oli antamassa Lieskakajolle rangaistusta teostaan — tämähän oli toiminut erittäin rohkeasti ja pelastanut sen viattoman kotikisun hengen! Punainen soturi joutuisi käymään Mesitähden kanssa pahoittelemassa tapahtunutta Kuolonklaanin leirissä, eikä Hilehuurre käsittänyt, mikä velvollisuus siihen muka olisi. Lieskakajoa vastaan taistellut kuolonklaanilainenhan oli halunnut tappaa viattoman kissan! Hilehuurteen viha Kuolonklaania kohtaan kasvoi vain entisestään ajatellessa tapahtunutta.
”Sen lisäksi joudut saalistamaan klaaninvanhimmille ja ruokkimaan heitä neljäsosakuun ajan, kunhan ensin olet toipunut”, Mesitähti lopetti. Hilehuurre nosti päänsä pystyyn saman tien ja oli vähällä huudahtaa ääneen, että eihän se ole reilua. Hän kuitenkin sulki suunsa äkkiä, kun tajusi, ettei se olisi arvostavaa käytöstä päällikköä kohtaan. Mesitähti sitä paitsi näytti hyvin pahoittelevalta, ja Hilehuurre ymmärsi, ettei rangaistuksen antaminen tosiaan ollut helppoa hänellekään.
”Suoritan rangaistukseni kuten kunnon soturin kuuluu; mukisematta. En kuitenkaan kadu tekoani. Minä yritin alunperin toimia rauhanomaisesti, mutta en saanut pelastettua kotikisu-raasun henkeä ilman välikahakkaa. Siitä olen pahoillani”, Lieskakajo sanoi päällikölle.
”Ymmärrän”, Mesitähti nyökkäsi hyväksyvästi, edelleen hieman pahoitteleva ilme kasvoillaan.
Kun päällikkö oli poistunut parantajan pesästä, Hilehuurre avasi suunsa:
”Tuo ei ole kyllä mitenkään reilua, että sinua rangaistaan kissan hengen pelastamisesta!”
Lieskakajo käänsi vihreän katseensa Hilehuurteeseen hiukan yllättyneen näköisenä. Punainen kolli tuskin oli huomannut, että Hilehuurre oli herännyt ja kuullut juuri käydyn keskustelun.
”No, Mesitähden oli tehtävä niin. Rikoin kuitenkin sääntöjä”, Lieskakajo huokaisi.
”Niin kai. Minun mielestäni tekosi oli kyllä pelkästään hyvä ja ihailtava”, Hilehuurre sanoi. Pilkullisesta soturista tuntui, että hän olisi toiminut täysin samalla tavalla, jos olisi ollut Lieskakajon tilanteessa.
”Kiitos”, Lieskakajo maukaisi hieman piristyneen näköisenä. Hilehuurre väläytti punaiselle kollille hymyn. Hän ei ollut jutellut punaraidallisen soturin kanssa kahdestaan aikaisemmin ja piti tätä sopivana tilaisuutena tutustua tähän paremmin. Lieskakajo vaikutti hyvin samanhenkiseltä kollilta kuin hän itse. Hilehuurre kyseenalaisti jo, miksei hän ollut yrittänyt kaveerata Lieskakajon kanssa aikaisemmin.
”Hei kuule, haluasitko lähteä joskus yhdessä metsälle sitten, kun olet toipunut?” Hilehuurre ehdotti ja oletti, että palaisi itse jo huomenna soturin tehtäviin.
”Ehkä rangaistuksesi tuntuu hieman kevyemmältä, jos sinulla on minun kaltaistani laatuseuraa”, hän jatkoi virnistäen hieman flirttauksen sävytteisesti. Hilehuurre tiesi kyllä, että puolet kissoista viihtyivät hänen seurassaan erittäin hyvin, kun puolet – Pohjaharha mukaan lukien – sinnittelivät sietääkseen häntä. Sen vuoksi hopeinen kolli puhui aina sarkasmin sävytteisesti siitä, miten hupaisaa seuraa hän oli.
//Lieska?
