Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Kun kolli ehdotti pientä kilpailua ystävällisesti hymyillen en voinut muuta kuin vastata hymyyn itsekkin mutta vain hieman. Nyökkäsin kuitenkin vain, jotta saisin tehdä jotain.
“Mentiin”, sanoin ja loikin hieman kauemmas Karjuvirneestä. Hyppyni olivat hiljaiset ja kevyet ja sellaisiksi yritinkin tehdä ne sillä, jos nyt kadottaisin kaikki saaliit tästä ympäriltä minulla olisikin aika huono tilanne. Kuulin Virtaviiman kävelevän hieman lähemmäksi. Hän tarkkaili meitä kokoajan mutta koitin ajatella jotain muuta. Maistelin ilmaa valppaana ja sisälläni leimahti innostuksen liekki, kun sain kiinni hiiren hajujäljestä. Lähdin jäljittämään saalista hiljaa ja, kun huomasin sen vihdoin lehtien seasta lähdin vaanimaan sitä. Hiljaa ja rauhallisesti asettelin jokaisen käpälän toisen eteen varovaisesti. Tämän saaliin minä saisin! Kun olin tarpeeksi lähellä pientä hiljaa liikkuvaa otusta, iskin. Sain sen käpälieni väliin jopa hiukan liian helposti ja tapoin sen nopeasti ja siististi. Käännyin voitonriemuisesti katsomaan Karjuvirnettä.
“En minä nyt ihan hyödytön ole”, naukaisin ylpeänä ja nostin hiiren hampaisiini. Heiluttelin sitä kiusoittelevasti, kun toin sen lähemmäksi vanhempaa kollia.
//Karju?
