Pohjatassu
Kirjoittaja: Elandra
Keskustelu Pilvitassun kanssa oli hidasta, mutta olin kuitenkin saanut Pilvitassun puhumaan. Joku olisi saattanut luovuttaa jo tässä kohtaa, mutta minä uskoin jäiden murtuvan vielä. En ollut varma kuvittelinko vain, mutta Pilvitassu vaikutti hieman rennommalta mitä aiemmin. Toki naaraan hännänpää nyki ja katse harhaili kaukana takanani, mutta nuori oppilas ei enää liikahdellut samalla tavalla hermostuneesti kuin äsken.
”Minun mestarini on Hiilihammas”, kerroin rauhallisesti kääntäen samalla katseeni leirin pääaukiolla oleviin kissoihin. Yritin etsiä soturin tabbykuvioista turkkia, mutta turhaan. Arvelin hänen olevan joko pentutarhalla pentujensa luona tai klaaninvanhimpien pesällä vanhempiaan tervehtimässä.
Sen sijaan katseeni pysähtyi valkoturkkiseen kissaan, joka istui yksin piikkihernetunnelin liepeillä. Väärävarjo istui ryhdikkäästi ja seurasi sivusta muiden touhuja.
”Tuolla on minun isäni, Väärävarjo”, käänsin keskustelun sulavasti pois mestareista, kun viitoin katseellani valkeaa soturia. Sivusilmälläni huomasin, kuinka Pilvitassun pää kääntyi hänen alkaessa etsimään tarkoittamaani kissaa. Mitä ilmeisemmin Pilvitassu näki hänet, sillä oppilaan pää teki pienen nyökkäyksen.
Painostava hiljaisuus laski taas yllemme. Yritin etsiä järkevää puheenaihetta, mutta se tuntui vaikealta. Jossain välissä aurinko katosi pilven taakse, ja ilma muuttui harmaaksi. Tummat, valtavat pilvet saavuttaisivat pian myös Eloklaanin leirin. Hiljaisuus ei vaivannut minua, mutta Pilvitassu alkoi taas liikahdella hermostuneesti. Käänsin rauhallisesti katseeni naarasta kohti.
”Oletko sinä päässyt vielä veteen?” kysyin kohteliaasti. En ollut ihan varma, missä kohtaa toiset mestarit pitivät oppilailleen ensimmäiset uintiharjoitukset. Uiminen ylipäätään jakoi mielipiteitä melko rankasti, sillä osa ei pitänyt taitoa lainkaan tarpeellisena. En minäkään mikään vesipeto ollut, mutta mielestäni uintitaito oli ihan hyvä osata. Sen avulla pelastuisi henki jos toinenkin.
//Pilvi?
// 240 sanaa
