Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Samat ajatukset pyörivät selkeästi myös Hiilihampaan mielessä. Kun Hiilihammas mietti ilmeisesti pitkälti Tyrskytassua, minun ajatukseni olivat Kärsämöpennussa. Tyrskytassu uusine ystävineen olivat vieneet pennun suurten harjoitusten päätteeksi. Mietin päivittäin, miten Kärsämöpentu voi tai saatika oliko hän edes elossa enää. Ajatus pennun kuolemasta tuntui pistona rinnassani.
Mutta toisaalta en tiennyt, olisiko Kärsämöpennulle parempi varttua Tyrskytassun kaltaisen kissan kasvattamana vai olla osa Tähtiklaania.
”Niin, vaikka toisaalta minä tahtoisin kohdata hänet vielä kerran. Kärsämöpennun kohtalo ei jätä minua rauhaan”, huokaisin hiljaisella äänellä niin, ettei muu partio kuullut. Kun katselin rajoja merkkaavia sotureita, tiesin olevani itsekäs.
”Mutta klaanin kannalta on parempi, että hän ja hänen ystävänsä pysyvät kaukana Eloklaanista. Olen varma, että hänen paluunsa johtaisi koko Eloklaanin sekasortoon”, lisäsin, ettei Hiilihammas saisi puheistani väärää kuvaa.
En voinut edes kuvitella, kuinka pahalta tabbykuvioisesta soturista tuntui. Hänen poikansa oli luopio, joka oli tahallisesti rikkonut lukuisia soturilain kohtia.
”Mutta se, mitä Tyrskytassu teki, ei liity sinuun. Sinä olet yksi Eloklaanin parhaimmista sotureista, tahdon että tiedät sen”, käänsin katseeni Hiilihampaan suuntaan puhuessani. Kolli kohtasi katseeni kiitollisena. Hänen jäänsinisistä silmistään saattoi lukea, kuinka paljon hän arvosti sanojani. Se oli yksi syy, miksi Hiilihammas oli niin hyvä soturi. Hän ei pitänyt taitojaan ja itseään itsestäänselvyytenä. Hän oli ansainnut kaiken kunniansa kovalla työllä ihan itse.
//Hiili?
// 203 sanaa
