Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Yötassun epäonninen saalistusretki kuulosti lähestulkoon surkuhupaisalta, ja Leimusilmä yritti parhaansa pitääkseen pokerinaamaansa yllä jatkaessaan piikkien poistoa. Koettelemus oli ollut naaraalle varmasti tarpeeksi raskas ilman sitäkin, että se kuulostaisi jonkun toisen korvaan enemmän huvittavalta kuin kamalan traagiselta. Leimusilmä sentään oli parantaja – potilaan kivuille nauraminen ei ollut moraalisesti hyväksyttävää hänen tapauksessaan.
”Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut hyvin tapahtumarikas aamupäivä”, parantajaoppilas maukui ja veti viimein irti viimeisen piikin. Yötassu vinkaisi ja sävähti. Hänen musta turkkinsa oli pörhistynyt täyteen mittaansa, ja Leimusilmästä oppilas näytti vähän huvittavalta.
”Siinä taisi olla kaikki”, hän totesi sylkäistessään viimeisen piikin kasaan, joka oli muodostunut aikaisemmin irrotetuista piikeistä. ”Haen sinulle vielä salvaa pistoskohtiin sekä tuohon sinun jalkaasi. Sinua mahtaa sattua kovasti joka paikkaan.”
Yötassu ei pistänyt vastaan. Hän jäi istumaan sairasaukiolle siksi aikaa, että Leimusilmä kävi hakemassa yrttivarastolta salvaan tarvittavat yrtit ja lehdet. Kun hän palasi, hän otti suuhunsa tukun lehtiä ja rupesi jauhamaan niistä hampaidensa välissä tahnaa, joka oli helppo levittää naaraan iholle.
”Tämä saattaa kirpaista hieman”, Leimusilmä varoitti syljettyään yrttitahnan kaarnanpalan päälle ja kostutettuaan toisen etutassunsa siinä. ”Koeta pysyä aivan liikkumatta”, hän ohjeisti siirtäessään tahnasta vapaalla tassullaan Yötassun karvoja syrjään, jotta sai levitettyä lääkettä paremmin iholle.
//Yö?
//189 sanaa
