Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin Mustikkapyörteen perään, kun tuo tassutti pois päin Syreenisumun lähdettyä. Olinko suututtanut hänet keskustelemalla ystävälleni?
“Hei”, aloitin, mutta Mustikkapyörre ehti puhua ensin.
“Oletko siis jonkun kanssa?” naaras naukui katsoen minua selvästi hiukan loukkaantuneena.
“Tarkoitatko, että onko minulla kumppania?” kysyin hieman hämmentyneenä kysymyksen äkillisyydestä, “Ei, ei. Syreenisumu on ystäväni. En ole yhdessä kenenkään kanssa.”
Mustikkapyörre katsoi minua hetken ja käänsi sitten päänsä pois. Tieto ei tuntunut lohduttavan häntä lainkaan tai sitten tuo ei vain uskonut minua.
“Olen pahoillani, jos sinulle tuli epämukava olo tuosta”, sanoin hännänpäätäni hermostuneesti käännellen. Naaraat, voi naaraat. Miksi heidän piti olla välillä niin vaikeita? En tuntunut yhtään osaavan puhua Mustikkapyörrettä ympäri tuosta tunnetilasta. Rutistin otsaani ja katsoin myötätuntoisena toista kohden.
“Voinko hyvittää äskeisen vaikka saalistustuokiolla?” ehdotin toiveikkaasti. En uskaltanut vielä hymyillä, jos naaras luulisi minun tekevän leikkiä hänen tunteistaan.
Mustikkapyörre pohti hetken, mutta nyökkäsi kuitenkin. Heilautin korviani ja lähdin liikkumaan kohti leirin uloskäyntiä. Aamupartio oli jo lähtenyt, joten minun ei tarvitsisi huolehtia Syreenisumuun törmäämisestä. Voisin keskittyä toiseen ystävääni ja sovitella tilanteen loppuun hänen kanssaan.
//Mustikka?
