Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Vienotassu, hakisitko vähän hiirensappea ja kävisit tarkistamassa Nokilinnun punkkien varalta?” Leimusilmä pyysi tassutellessaan peremmälle parantajan pesään tuore yrttikimppu hampaissaan. “Näin hänet ulkona näyläämässä nahkaansa sen näköisenä, että siellä saattaa olla kutsumattomia vieraita.”
Kilpikonnakuvioinen parantajaoppilas keskeytti yrttien lajittelun ja huiskautti häntäänsä. “Selvä on, Leimusilmä. Minä haen.” Sen jälkeen naaras katosi hetkeksi yrttivarastoon hakemaan tarvikkeita. Leimusilmä antoi oppilaalleen tietä, kun tämä hipsutti varovasti hänen ohitseen pidelleen hampaissaan tikkua, jonka toisessa päässä roikkui sapella kostutettu sammalmytty.
Vienotassun mentyä Leimusilmä laski mukanaan tuomansa yrtit maahan niiden viereen, joita hänen oppilaansa oli ollut järjestelemässä, ja ryhtyi sitten jatkamaan naaraan kesken jäänyttä työtä. Yrttejä oli huolestuttavan vähän vuodenaikaan nähden. Tavallisesti tähän aikaan viherlehdestä heidän varastonsa olivat ihan kukkuroillaan, mutta kovat helteet olivat verottaneet luontoa pahasti. Heidän ei auttanut kuin vain toivoa, että heidän varastonsa riittäisivät seuraavaan hiirenkorvaan asti.
Leimusilmä oli niin keskittynyt puuhaansa, ettei heti tajunnut reagoida pesää lähestyviä käpälänaskelia. Vasta kun sisäänkäynnistä tulvivan valon eteen ilmestyi varjo, hän nosti katseensa yrteistään, puoliksi olettaen Vienotassun tulleen jo takaisin Nokilinnun luota. Hänen sydämensä teki kuitenkin yhden ylimääräisen lyönnin, kun hän näki tulijan.
“Anteeksi, en kai keskeyttänyt mitään tärkeää?” Lieskakajon hunajainen nauku sai Leimusilmän kehrämään melkein pelkästään sen kuulemisesta. Hän kuitenkin ravisti päätään pakottaakseen itsensä keskittymään olennaiseen. Tuijoteltuaan hetkisen soturin lumoaviin, vihreisiin silmiin, hänen katseensa liukui kollin koholla olevaan tassuun.
“Oletko loukkaantunut?” hän kysyi voimatta peitellä huolta äänessään.
//Lieska?
