Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke hengitti sisään oikein syvään. Tämä oli se hetki, josta kolli oli haaveillut tosi pitkään ja nyt se tapahtui.
“Käärmekulta”, oranssiturkkinen kissa aloitti juhlallisesti.
“Haluan olla kumppanisi, haluatko sinäkin olla minun?” kolli naukui kömpelömmin kuin mitä oli yrittänyt. Käärmekullan naamalla oli jopa melkein huvittunut ilme. Sädesäihke oli oikein ylpeä itsestään, koska naaras oli äsken näyttänyt aika ahdistuneelta.
“Haluan”, kultaturkki naukui. Sädesäihkeen sisällä räjähti ilo ja muut sekalaiset tunteet.
“Siinä tapauksessa voisimme kertoa isälleni, että olemme nyt kumppanit. En nimittäin halua antaa hänen päättää sitä ennen meitä, jos tiedät mitä tarkoitan”, kolli naukui ja Käärmekulta ymmärsi. Hän nyökytteli päätään uudelle kumppanilleen, joka olisi voinut millä hetkellä hyvänsä räjähtää kaikkien päällekkäisten tunteiden alla.
“Sinun pitäisi puhua hänelle”, Käärmekulta naukui ja nyökkäsi kohti Aurinkoroihua, joka katsoi juuri sopivasti heihin päin. Sädesäihke nyökytti ja kutsui hännällään isäänsä lähemmäs.
“Hei, Sädesäihke ja Käärmekulta”, Aurinkoroihu tervehti kaksikkoa iloinen ilme naamallaan. Hän vaikutti oikein aurinkoiselta niinkuin yleensäkin. Sädesäihkeellä ei ollut mitkään parhaat välit isäänsä, sillä isä tuntui keskittyvän enemmän muihin pentuihin ja silloin, kun emo oli vielä ollut elossa vanhemmat olivat hyysänneet toisiaan aika tiuhaan tahtiin. Sädesäihke ei kantanut siitä kaunaa isälleen mutta toivoi tietyllä tapaa, että he olisivat olleet jo alusta asti läheisemmät.
“Meillä olisi kerrottavaa”, Sädesäihke naukui ja vilkaisi uutta kumppaniaan hermostuneesti. Jotenkin isälle kertominen jännitti häntä enemmän kuin Käärmekullalle tunteiden tunnustaminen oli jännittänyt.
//Käärme?
