Sadetassu
Kirjoittaja: Pyry
Mestarimme olivat vieneet minut ja Varjotassun taisteluharjoituksiin, ja juuri nyt Varjotassu teki kieron tempun ja kamppasi minut kesken harjoitusten, ihan tarkoituksella heti laskeuduttuani maahan kierrehyppyni jälkeen. Mätkähdin turhautuneesti sihahtaen lumiselle maaperälle, mutta kömmin samantien ylös, ennen kuin Varjotassu ehtisi käydä vastahyökkäykseen.
”Törkeä temppu”, hymähdin, mutta samassa hymyilin taas.
En halunnut antaa Varjotassulle sellaista kuvaa, että olisin muka oikeasti suuttunut. Nämähän olivat sentään taisteluharjoitukset.
Kyyristyin jo valmiina hyökkäämään uudestaan, kunnes yht’äkkiä kuulin Mesitähden maukuvan: ”Vaihdetaampas rooleja. Yritä sinä, Sadetassu, nyt vuorostasi puolustautua Varjotassun hyökkäykseltä.”
Hiilihammas nyökäytti päätään päällikköä myötäillen. Minä nyökkäsin takaisin.
”Selvä sitten.” Käännähdin katsomaan Varjotassua äkisti hiukan säikähtäneenä. Eihän kolli aikonut kaikilla voimillaan hyökätä? Hän oli kuitenkin jonkin verran minua isompi.
”Valmis?” kermanvalkea kolli tarkisti.
Minä nyökkäsin hiukan epävarmana. Ennen kuin ehdin sanoa olevani huono puolustautumaan, kolli syöksähti kaulaani kohti kuin tähdäten hampaansa kurkkuuni, mutta yllätyksekseni tunsinkin käpälät rintakehälläni, jotka puskivat minut selälleni. Yritin potkaista hänet takajaloillani kauemmas, mutta ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, ja Varjotassu ryhtyi raapimaan vatsaani takakäpälillään kynnet piilossa. Toisella ponnekkaammalla yrityksellä onnistuin potkaisemaan hänet pois kimpustani. Samalla hetkellä, kun Varjotassu paiskautui maahan, minä ponkaisin ylös, iskin hampaani kollin häntään kiinni ja olin purevinani. Varjotassu kiepahti ketterästi sivullepäin niin, että yletti läimäisemään tassulla lapaani. Horjahdin vähäsen oltuani liian keskittynyt häntään, mutta se riitti Varjotassulle. Hän potkaisi toisella takajalalla poskeeni, jolloin otteeni irtosi. Hän loikkasi taakseni ja samalla hetkellä selkääni. Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, lysähdin vatsalleni ja kaikinvoimin kierähdin selälleni, ja oppilas jäi alleni. Ponkaisin itseni seisomaan.
Taistelutuokio jatkui vielä hetkisen, kunnes mestarimme tuumasivat, että oli aika lopettaa tältä päivältä. Lähdimme Varjotassun kanssa hiukan hengästyneinä seuraamaan sotureita kotia kohti.
”Kiitoksia hyvästä vastuksesta”, hymyilin Varjotassulle. ”Minä en vain osaa kovin hyvin vielä sitä puolustautumista.”
//Varjo?
