Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pettymys pisteli kuin okaat. Olimme olleet niin lähellä saada jäniksen kiinni, mutta se oli onnistunut jotenkin pyristelemään itsensä vapaaksi ja lätkimään matkoihinsa sellaisella vauhdilla, ettei kumpikaan meistä olisi mitenkään pysynyt sen vauhdissa. Vaikka tiesin sen olleen turhaa, olin vielä yrittänyt lähteä takaa-ajoon, kunnes isäni oli komentanut minut takaisin.
Yritin karistaa turhautumisen turkistani, mutta se viipyi vielä hyvän tovin, ennen kuin se lopulta hellitti kuullessani Mesitähden kannustavat sanat. Oli turha murehtia mennyttä – se ei ruokkisi klaania. Voisimme vielä löytää lisää jäniksiä kauempaa nummilta.
“Tehdään niin.” Väläytin isälleni takaisin toiveikkaan hymyn, ja lähdin kahlaamaan hänen käpälänjäljissään takaisin partion tallaamalle polulle, josta olimme aiemmin poikenneet jäniksen jäljille.
Kuljimme polulla aina vain etelämmäksi. Jostain kaukaa kantautui vaimea hirviöiden murina, kun ne juoksivat Ukkospolkua pitkin. Toisinaan mietin, mitäköhän niiden päiden sisällä mahtoi liikkua. Mihin niillä oli aina niin kauhea kiire?
Tähystin siihen suuntaan josta hirviöiden äänet kuuluivat, ikään kuin olisin voinut nähdä ne täältä asti, kun yllättäen huomasin useamman ketunmitan päässä hangessa jotakin punaista. Pysähdyin ja jäin tuijottamaan sitä valpastuneena ja suu hieman raollaan ilmaa maistellakseni. Tuuli puhalsi kuitenkin meidän suunnastamme, joten se peitti mystiseen möhkäleen hajun alleen.
“Mesitähti”, sihahdin isälleni, joka hidasti askeliaan huomatessaan minun jääneen paikoilleni. “Katso tuonne.” Osoitin kuonollani omituista, liikkumatonta möykkyä. “Mikä tuo on?”
//Mesi ja Puh?
