Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökyttelin pikkuisen kollin vastauksille. Ne olivat aika samankaltaisia kuin minun.
“Minustakin on mukava ajatella, että koko klaani on minun paras ystäväni! Olet siinä niin oikeassa. Muistathan kuitenkin sitten, että kaikkia ei voi auttaa. Joskus jollain on huono päivä tai paha olla mutta et pysty tehdä sille mitään muuta kuin olla läsnä, jos niin halutaan”, nau’uin muistellen Ahmatassun pahaa oloa edellispäivänä.
“Jatketaanpa siihen sinun kysymykseesi. Minusta oppilaana on oikein mukavaa. Saa opetella uusia asioita joka päivä. En niinkään sanoisi sitä pelottavaksi mutta joskus minua oikeasti jännittää tai jopa pelottaa. Se ei kuitenkaan yleensä kestä kauaa, sillä meidän klaanissa on niin upeita sotureita, jotka suojelevat meitä kaikkia oikein hyvin. Sinulla ei ole mitään hätää, kun sinusta tulee oppilas! Olen aivan varma siitä”, nau’uin iloisesti. Minusta oli mukavaa vastailla nuoren kollin kysymyksiin.
“Pelottaako sinua joku tietty asia oppilaaksi tulemisessa? Sinun ei tarvitse kertoa mutta se saattaa auttaa”, kysyin lempeästi ja hymyilin. Toivoin, että loisin itsestäni pienen kuvitelman suojasta ja turvasta, kun puhuin kollille näin, koska jos häntä oikeasti pelotti joku voisin auttaa häntä pääsemään yli siitä.
//Jänö?
