Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aamuaurinko kiipesi hitaasti taivaanrantaa pitkin kohti lakipistettään. Pian sen valo ulottui myös Eloklaanin väliaikaisleiriin kukkulan päälle, jossa kissat heräilivät uuteen päivään. Leimusilmä raotteli unisena silmiään, kun hänen ohitseen käveli isoon ääneen pälättäen pari soturia. Mustavalkoinen parantajaoppilas avasi leukansa suureen haukotukseen, minkä jälkeen nousi istumaan ja maiskutteli suutaan. Hän vilkaisi vierelleen ja huomasi, että Liljatuuli oli jo hereillä – varmastikin parasta aikaa suorittamassa rutiinitarkastusta potilaille.
Leimusilmä menisi auttamaan häntä heti, kun oli saanut itsensä kunnolla hereille. Jouduttaakseen prosessia hän ryhtyi sukimaan turkkiaan lyhyin, ripein kielenvedoin samalla kun seurasi klaanitoveriensa heräämistä. Erityisesti hänen katseensa haki erästä tiettyä klaanitoveria, jota kohtaan hänen tunteensa olivat vain voimistuneet viimeisen puolen kuun aikana. Lieskakajon ajatteleminenkin sai hänen tassujaan kihelmöimään levottomasti, ja hänen sydämensä alkoi pamppailla villisti joka kerta, kun hän oli kollin seurassa. Voi kun hän olisi voinut kertoa soturille tunteistaan…
Kun Lieskakajo oli päässyt pois parantajien tarkkailusta, Leimusilmä ei ollut pystynyt juttelemaan hänen kanssaan enää niin usein kuin olisi halunnut. Hän tavallaan kaipasi sitä, kun tämä oli joutunut pysyttelemään hänen lähettyvillään jonkin aikaa hoitotoimenpiteitä varten, mutta enemmän hän oli onnellinen siitä, että soturi oli parantunut, vaikka se tarkoittikin vähemmän yhteistä aikaa tämän kanssa.
Lieskakajon lisäksi myös Viherkatse oli vapautettu parantajan välittömästä hoidosta, tosin harmaanruskea naaras oli joutunut siirtymään soturin tehtävistä klaaninvanhimpiin menetettyään näkönsä taistelussa. Se oli ollut iso pala kokeneelle soturille, ja Leimusilmä ja Liljatuuli auttoivat tätä vuorotellen sopeutumaan sokeuteensa vahvistamalla naaraan muita aisteja.
Leimusilmä huokaisi ja nousi ylös. Hän venytti nopeasti selkänsä kaarelle, ennen kuin lähti etsimään mestariaan.
Myöhemmin päivällä yksi klaanin tuoreimmista oppilaista, Lehtotassu, tuli Leimusilmän ja Liljatuulen luo. Nuori naaras näytti hieman huonovointiselta, joten Leimusilmä kysyi:
“Onko kaikki kunnossa?”
“Minun mahaani koskee”, oppilas vastasi hiljaa. Leimusilmä nyökkäsi mietteliäästi.
“Onko sinulla ajatusta siitä, mikä sen olisi voinut aiheuttaa? Mitä söit viimeksi?” parantajaoppilas tiedusteli.
//Lehto?
