Ampiaispentu
Kirjoittaja: Elandra
En ollut enää lainkaan varma, montako päivää olin viettänyt parantajan pesällä. Olin neljän päivän jälkeen mennyt sekaisin laskuissa, sillä en tiennyt kauanko olin nukkunut. Välillä tuntui, että koko ajan oli vain yö ja pimeys.
Jossain hetkessä oloni oli ollut aivan surkea, enkä ollut jaksanut edes nousta istumaan. Mutta nyt oloni oli sen verran hyvä, että olin saanut syötyä miltei puolikkaan hiiren.
Istuskelin sammalvuoteellani ja silmäilin pesää. Päivä oli kai jo pitkällä, sillä pesän ulkopuolelta oli tullut valoa jo hyvän aikaa. Katsahdin viereiselle pedille, jossa makasi kanelinruskea naaraskissa. Hän oli Eloklaanin soturi, jota Liljatuuli ja Leimusilmä olivat kutsuneet Omenahuumaksi. Vierustoverinani oli aiemmin ollut tabbykuvioinen naaras, joka kuitenkin oli kadonnut pari päivää sitten minun nukkuessani. Kukaan ei ollut kertonut minulle, minne oppilas oli viety, joten päättelin hänen tervehtyneen jo.
Omenahuuma nukkui sikeästi vuoteellaan, aivan kuten hän oli tehnyt lähes koko päivän. En ollut saanut yhdestäkään sairastuvalla olevasta kissasta seuraa, sillä kaikki vain nukkuivat tai sitten olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet muuta kuin yskiä ja niiskuttaa. Nytkin siniharmaa naaraskissa, joka oli saapunut pesään hieman ennen Omenahuumaa, yski armottomasti vuoteellaan minua vastapäätä.
Ikävöin emoa, sisaruksiani, muita pentutarhan asukkeja ja erityisesti Kultatassua. En ollut nähnyt heitä lainkaan sairastumiseni jälkeen, ja pelkäsin heidän jo unohtaneen minut.
Käänsin pääni pesän sisäänkäynnille. Laikukas parantajaoppilas käveli pesään ja hidasti tahtiaan. Kissa silmäili hetken aikaa aukiolla olevia kissoja. Vasta viimeisenä hänen katseensa osui minuun. Venytysten kera lähdin kulkemaan kohti Leimusilmää.
”Minun oloni on paljon parempi tänään, katso vaikka!” hihkaisin ja loikin kollin ympärillä, ”voisinko jo mennä leikkimään muiden pentujen ja Kultatassun kanssa?”
//Leimu?
// 252 sanaa
