Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Haluan lähteä hetimmiten”, Leimutassu vastasi Mahlahallalle. Häntä ei oikeastaan edes väsyttänyt. Vaikka matka Kuuluolalle ja sieltä takaisin oli vienyt melkein koko yön, hän suorastaan pursusi energiaa. Hyvät uutiset kissanmintusta olivat saaneet hänet virkistymään, eikä hän voinut ajatellakaan nukkumaan menemistä enää tässä välissä. Mitä pikemmin he pääsisivät lähtemään, sitä nopeammin he olisivat takaisin lääkkeen kanssa ja voisivat pelastaa kaikki sairastuneet klaanitoverinsa.
Leimutassu loikki kevein askelin parantajan pesälle ja pujahti ketterästi sisään pensaaseen, jonka alla sairaus tuntui ilmassa raskaana kuin ukkospilvet. Hän pujotteli vuoteiden välitse Liljatuulen luo, joka oli taas jalkeilla ja valmisti parhaillaan uutta lääkeannosta. Naaras piristyi silminnähden hänen huomatessaan Leimutassun tulleen jo takaisin. Leimutassu ei kuitenkaan antanut mestarilleen suunvuoroa kysellä matkasta ja siitä, oliko Tähtiklaani antanut hänelle jotain neuvoja tänä vaikeana aikana, vaan hän kävi itse suoraan asiaan.
”Näin Tähtiklaanin lähettämässä näyssä paikan, jossa kasvaa paljon kissanminttua!” hän kertoi tohkeissaan. ”Sitä kasvaa Kuolonklaanin eteläpuolella, hylätyssä kaksijalkojen pesässä! Mahlahalla opastaa minut sinne!”
Liljatuulen innostus vaihtui hyvin pian huoleksi, kun hän kuuli Kuolonklaanin mainittavan. ”Onkohan se ihan turvallista? En usko heidän ilahtuvan löytäessään alueeltaan klaaninsa hylänneen soturin sekä Eloklaanin parantajaoppilaan viemässä kallisarvoisia yrttejä.”
”Me olemme varovaisia!” Leimutassu vakuutti. Hän toivoi, ettei Liljatuuli kieltäisi heitä lähtemästä kaksijalan pesälle. Tämä oli heidän ainoa mahdollisuutensa peitota viheryskä ennen kuin se ehtisi levitä koko klaaniin.
Pienikokoinen parantajanaaras pysyi hetken vaiti. Hänen meripihkanväriset silmänsä tutkivat Leimutassua tarkkaan, ja Leimutassun nahkaa alkoi pistellä levottomasti. ”Hyvä on, mutta yrittäkää pysytellä poissa vaikeuksista”, naaras myöntyi lopulta. Hän laski häntänsä oppilaansa lavoille ja hymyili tälle väsyneesti. ”Minä luotan teihin.”
Leimutassu nyökytti päätään ylös ja alas. ”Emme petä sinua”, hän lupasi itsevarmasti, kurkotti koskettamaan mestarinsa korvaa nenällään ja kiepahti sitten ympäri palatakseen takaisin Mahlahallan luokse.
Hän hölkkäsi aukion poikki Mahlahallan luo, joka odotteli häntä piikkihernetunnelin edessä energisen oloisena. ”No niin, näytä tietä, ystävä”, Leimutassu hihkaisi hänelle hyväntuulisena ja viittasi hännällään kollia menemään edeltä tunneliin.
//Mahla?
//302 sanaa
