Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Kokeilin itsekin varovasti uimista. Otin tosissani sen, että aliarvioisin itseni mieluummin kuin yliarvioisin ja lopetin miltei heti, sillä olin aika kylmissäni. Koikkelehdin kuivalle maalle ja ravistelin turkkini kuivaksi. Käännähdin katsomaan Jänötassua, joka uiskenteli Mesitähden valvovan silmän alla. Hiilihammas tassutti myös rantaan ja pukkasi minua lapaan.
“Hyvin meni”, kolli kehui minua. Hymy levisi taas naamalleni.
“Kiitos. Vesi on aika hyistä”, sanoin ja katsahdin tassujani.
“Ymmärrän. Etenemme uintiharjoituksissa ihan sinun vauhtiasi. En pakota sinua uimaan vielä seuraavissakaan harjoituksissa, jos et halua”, soturi naukui ja katsahti Mesitähteä ja Jänötassua.
“Olisikohan aika lopettaa ettei Jänötassulle tule liian kylmä?” Hiilihammas ehdotti ja Mesitähti nyökkäsi hyväksyvästi. Hän odotti, että Jänötassu pääsi rannalle ennen kuin seurasi itse perästä.
“Kehuinkin jo Perhotassua mutta sinullakin meni oikein hyvin, Jänötassu”, minun mestarini naukui. Jänötassunkin mestari nyökkäsi.
“Olen samaa mieltä. Nämä harjoitukset onnistuivat oikein mallikkaasti kummaltakin, eiköhän kuitenkin palata leiriin”, päällikkö naukaisi ja otti Hiilihampaan kanssa johdon. Lähdimme Jänötassun kanssa kylki kyljen seuraamaan mestareitamme leiriin.
//Jänö?
