Rusakkopentu
Kirjoittaja: Saaga
Katselin Muurahaispentua, joka hieroi lunta Erhepennun naamaan. Tylsimykset.
En jaksanut mennä väliin, koska ei Erhepentua näyttänyt kamalasti tilanne vaivaavan. Pyllähdin istumaan keskelle leiriä ja vilkuilin ympärilleni. Tosissaanko olisin taas yksikseni? Miksi leirissä ei voinut olla muita kivoja pentuja? Oli vain Muurahaispentu, joka kiusasi kaikkia, Erhepentu joka taas oli täysin aivoton ja Kehräpentu, joka vietti aivan liikaa aikaa emonsa kanssa!
“Hei Rusakkopentu”, Kujekulta naukui ja istahti viereeni. Vilkaisin emoa ja katsoin sitten pois.
“Olenko pinteessä?” kysyin huokaisten. Emo ei kauheasti jutellut kanssani yksin, jos en ollut tehnyt jotain kuten vaikka koittanut karata leiristä Kärpästassun kanssa.
“Et suinkaan”, Kujekulta naukui, “Ellet ole taas mennyt hölmöilemään.”
“En ole, emo”, ilmoitin reippaasti.
“Hyvä”, emo sanoi ja kiersi häntänsä minun ympärilleni. Hän kumartui sukimaan päälakeani. Ilmeisesti silottelemaan leikistä pörröttyneitä karvojani.
“Turkkisi menee kyllä takuille ennätysvauhtia”, Kujekulta sanoi selvittäessään niskaturkkiani. Vinkaisin, kun tämä vetäisi hieman liian lujaa ja koitin pyristellä pois. “Pysy paikoillasi.”
Inisin vastaan ja koitin vielä karkuun, mutta emo läpsäisi hellästi korvaani rangaistukseksi. Sen jälkeen pysyin paikallani, kunnes emo sai homman tehtyä.
“Odotatko jo innolla oppilasaikojasi?” Kujekulta kysyi päästäessään minut vapaaksi otteestaan. Ravistelin turkkiani voimakkaasti ja nyökkäsin sitten emolle.
“Todellakin, minä aion olla koko klaanin paras oppilas!” kerroin ylpeästi ja pudottauduin vaanimisasentoon, jonka olin opetellut oppilaita katselemalla, “Minä suojelen koko klaania kaikilta pedoilta!”
Murisin erittäin vakuuttavasti ja loikkasin eteenpäin hyökäten emon hännän kimppuun.
