Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin kovin väsynyt palatessani partion mukana leiriin. Iltakaiku oli lähtenyt omille teilleen kenenkään huomaamatta, eikä kolli ollut palannut leiriin. Ajattelin, että kissa tarvitsi nyt omaa aikaa. Veteen pudonneet klaanitoverit saattoivat säikäyttää vahvimmankin soturin, eikä siinä ollut mitään hävettävää.
Raskain askelin kävelin Litteäkiven luokse. Kumarruin päästäkseni kiven alla olevaan koloon, joka oli useamman vuodenajan toiminut minun pesänäni. Olin menossa tuttuun tapaan omalle vuoteelleni, mutta pesässä oli jotakin, joka ei sinne kuulunut.
Väsymys katosi hetkessä, kun erotin pienen, tumman hahmon kyyhöttävän pesän perällä jännittyneenä. Hetken ajan olin varma, että kyseessä oli vihamielinen muukalainen, mutta sitten tunnistin kissan. Eloklaanin uusin tulokas, Tyrskypentu katsoi minua vaaleanvihreillä silmillään. Pentu näytti ymmärtävän, että nyt hän oli pulassa. Hetken jouduin miettiä, miten suhtautua asiaan.
Kun olimme tovin tuijotelleet toisiamme hiljaisuudessa, astuin kunnolla sisään pesään ja asetuin vuoteelleni.
”Ei hätää, en minä sinua syö. Taisit säikähtää ihan kunnolla. Tietääkö Korppisiipi, että olet täällä?” kysyin katsoen pentua lämpimästi hymyillen. Tyrskypennun pystyyn nousseet karvat silottuivat, ja pentu pudisteli hitaasti päätään. En nähnyt syytä olla vihainen pennulle tuon uteliaisuudesta. Toki päällikön pesä oli omaa yksityistä aluettani, jonne ei ollut suotavaa tulla ilman lupaa, mutta en minä ollut siitä niin tarkka. Halusin olla hyvissä väleissä klaanitovereideni kanssa, ja halusin heidän voivan tulla luokseni pelkäämättä koska tahansa.
”Onko kukaan vielä esitellyt sinulle muuta leiriä?” esitin toisen kysymyksen, jotta yllemme laskeutunut hiljaisuus ei muuttuisi kiusalliseksi.
//Tyrsky?
// 221 sanaa
