Aurinkopentu
Kirjoittaja: Ruska
Katsoin Minttuliekki hämmästyneenä. ”Mutta kun sinä olet emoni” sanoin hieman surullisena. ”Aurinkopentu, en ole oikea emosi” hän sanoi hiukan epävarmalla äänellä. Suru sumensi silmäni, oliko koko elämäni valetta. Katsoin minttuliekkiä surullisesti silmiin. Nousin ylös ja kävelin pois hänen vierestään, menin istumaan pesän nurkkaan. Miten voi olla mahdollista, minun elämäni oli ollut tähän asti valetta. Tunsin riipaisun sydämmessäni, kuin joku olisi viiltänyt sitä kynsillä. Tämä tuntui todella pahalta. Tulenko koskaan toipumaan tästä tiedosta. Minkäköhänlainen oikea emoni on? Olikohan hän kaunis? En jaksanut miettiä tuollaisia asioita, olin niin surullinen ja väsynyt. Minttuliekin sanat olivat saaneet minut hyvin surulliseksi. Aloin vuodattaa kyyneliä, tämä tuntui niin pahalta,eikä kukaan ymmärrä minua.Minttuliekki tuli minun luo, ja nosti minut vuoteelle. ”En halua, et ole emoni, kaikilla muilla on emo paitsi minulla” miukuin hänelle itkien. Minttuliekki huokaisi, ja sanoi: ”Sinuakin pitää hoitaa vaikka en ole emosi”. Katsoin minttuliekkiä silmät vetisinä, naaraan silmistä näin hänen olevan huolestunut. Naaras otti minua niskasta, ja asetti syliinsä. Tämä alkoi pestä minua, olin hieman harmissani ja nurisin hänelle kokoajan. Minttuliekki huokaisi monta kertaa, hän ei jaksanut kuunnella nurinaa. Naaras kutsui muut pennut sisään ja laittoi heidät kaikki nukkumaan. Minä nukuin Minttuliekin vieressä yhä surullisena hänen sanoistaan. Sitten nukahdin olin tosi väsynyt. Heräsin keskellä yötä, nousin ylös ja kipitin hiljaa pentutarhan ovelle. Näin kauniin tähtitaivaan, oliko emoni tuolla ja katseli minua. Sitten näin tähdenlennon, se oli kaunis näky. Tunsin emoni läsnäolon ja minulle tuli parempi mieli. Kipitin takaisin minttuliekin viereen ja suljin silmäni, minä selviän vaikka hän ei ole emoni.
//249 sanaa
//Minttu?
