Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Lieskakajo sanoi nähneensä paljon jäniksen jälkiä nummilla etelärajan tuntumassa aamupartiossa ollessaan.” Hengitykseni huurusi raikkaassa pakkasilmassa. Kävelimme isäni kanssa puiden lomassa lumisen metsän halki. “Ehkä voisimme koettaa onneamme siellä päin?” Vilkaisin Mesitähteä, joka nyökytteli myöntävästi päätään.
“Kuulostaa siltä, että meillä voisi olla hyvät mahdollisuudet löytää riistaa siitä suunnasta”, päällikkö maukui ja räpäytti minulle lempeästi silmiään. Väläytin hänelle takaisin pirteän hymyn, ja matka jatkui jäätyneille joelle, jonka yli meidän olisi kuljettava päästäksemme nummille.
Minä ja isäni olimme vasta viime aikoina ehtineet tutustumaan paremmin toisiimme. Ensimmäinen iso askel minulle oli ollut se, kun kolli oli eräänä päivänä sanonut, ettei minun tarvitsisi teititellä häntä. Alkuun se oli tuntunut oudolta, sillä minulla oli tapana puhutella itseäni vanhempia kissoja hyvin muodollisesti, etenkin sellaisia, joita en tuntenut kovin hyvin. Enää se ei kuitenkaan tuntunut yhtä vaikealta.
“Millainen maku sinulle jäi täysikuun kokoontumisesta?” kysyin isältäni loikittuamme astinkiviä pitkin paikalleen jähmettyneen joen toiselle puolelle. Jää olisi varmasti kestänyt painomme, mutta kiviä pitkin liikkuminen oli vähän helpompaa, varsinkin nyt kun lunta oli niin paljon, että siihen ihan upposi.
//Mesi?
