Syreenisumu
Kirjoittaja: Ampiainen
Istuskelin sammalvuoteellani sukimassa turkkiani.
*ehkä minun pitäisi mennä katsomaan sypressikuisketta? En ole niin paljoa kiireiltäni ehtinyt käydä katsomassa häntä*, ajattelin. Nousin päättäväisesti seisomaan ja tassutin ulos soturienpesästä, en menisi nyt juttelemaan emon kanssa juttelisin hänen kanssaan sitten myöhemmin! Tassutin soturipaljouden luokse, tiesin että korppisiipi oli juuri järjestämässä partioita! Toivoin että pääsisin raja -tai saalistuspartioon.
”Väärävarjo, mene saalistuspartioon ja ota Rastaskukka -tämän oppilas Ahmatassu. Ja Salviakatse sekä Syreenisumu”, korppisiipi maukui. Hyvä! Pääsisin siis saalistamaan riistaa klaanille! Parasta! Nousin nopeasti seisomaan niinkuin muutkin luettelut kissat. Kipitin partion hännän huippuna sisäänkäynti tunnelia päin.
Päästyämme hyvän matkan päähän leiristä haistoin oravan.
”Orava”, mauun. Väärävarjo ja muut pysähtyivät. Lähdin jäljittämään oravaa kunnes jo näinkin sen, se ollut nähnyt minua vielä. Asetauduin vaanimisasentoon ja aloin vaania otusta. Hyppäsin nopeasti oravan päälle ja purin siltä niskat nurin. Nostin katseeni ja näin partion olevan tulossa lähemmäs.
”Hyvä saalis”, Rastaskukka maukui oppilaansa viereltä. Tunsin ylpeyttä itseeni.
Kaivoin hitaasti kuopan ja pudotin oravan siihen, voisimme nyt jatkaa saalistusta.
saavuimme takaisin aiemmin napaamani oravan luokse, olimme saaneet melko hyvät saalit! Olimme saaneet pari hiirtä ja yhden päästäisen sen naapaamani oravan lisäksi! Napasin nopeasti oravan pois kuopasta jotta voisimme jatkaa matkaa takaisin leiriin. Olimmekin nopeasti taas leirissä. Tassutin ylpeänä orava suussani tuoresaaliskasalle ja pudotin oravan saaliskasaan.
”Tuo orava on hyvä saalis!”, kuulin ääneen takaani. Käänähdin ympäri ja näin edessäni kuutassun.
”Hei, kuutassu! Haluaisitko ehkä syödä kanssani?” mauun. Kuutassu katsahti minua hämillään mutta nyökkäsi. Napasin nopeasti tuoresaaliskasasta päästäisen ja tassutin kuutassun vierellä vähän kauemmas tuoresaaliskasasta. Pudotin päästäisen maahan ja napasin siitä palan. Pureskelin hetkisen ja nielaisin.
”Kuutassu, olenko oikeassa että sinusta tulee kohta soturi? Olet ollut jo kauan oppilas ja uskon että sinusta tulisi hyvä oppilas”, mauun lempeästi. Kuutassu nyökkäsi hymyillen ja kehräsi.
”Kiitos! Odotan innolla soturiksi pääsemistä!” kuutassu kehräsi ja haukkasi palan päästäisestä.
”Kuutassu! Tule tänne!” kuulin yllätäen kuutassun mestarin kutsuvan oppilastaan.
”Anteeksi, syreenisumu mutta minun pitää mennä!” naaras kehräsi ja lähti kipitämään kohti mestariaan.
”Heippa, kuutassu! Nähdään myöhemmin!” kehrään ja nousen seisomaan. Päästäinen oli jo kaluttu. Katsahdin nopeasti tuoresaaliskasaa ja sitten pentutarhaa. Halusin viedä sypressikuiskeelle jotain syötävää, hänellä oli varmasti nälkä. Tassutan kohti tuoresaaliskasaa ja nostin sen päältä napamaani oravan emo tykkäisi siitä aivan varmasti! Tassutin orava suussani kohti pentutarhaa ja tunkeuduin sen kanssa sisälle. Huomasin että käärmekultakin oli emon luona.
”Hei, sypressikuiske! Ajattelin että sinulla olisi nälkä joten ajattelin tuoda tämän sinulle! Napasin sen itse!” kehrään ylpeänä. Sypressikuiske katsahti oravaa sen näköisenä että hänellä ei ollut nälkä.
”Kiitos syreenisumu, se on oikein hieno saalis!” emo kehräsi. Röyhistin rintaani ylpeänä.
”Kiitos emo! Jätän sen sinulle syöttäväksi! Jaat sen varmaan käärmekullan kanssa!” kehrään ja tassutan ulos pesästä. Kipitin ylpeänä soturien pesälle, olin tehnyt paljon joten nyt ansaitsin unta. Tassutin sisään pesään omille maakualusilleni, käperyin hymyillen ja nukahdin.
Heräsin kirkkaassa auringon valossa. Nousin unisena pystyyn ja tassutin ulos pesästä, huomasin yllätäen kuutassun innoissaan tähtimötaivaan viereltä. Tassutin nopeasti naaraan luo.
”Hei, mitä nyt kuutassu? Mikä nii innostuttaa?” kysyn hymyillen naaraalta.
”Minulla on arviointi! Saattaan päästä jo tänään soturiksi!” kuutassu kehrää.
”Onnea sitten”, kehrään ja katselen kuinka naaras kipitää mestarinsa perässä metsään. Hymähdin ja tassutin pois päin sisäänkäynti tunnelista, olisin leirissä silloin kun naaras nimittettään! Lupaan sen. Huomasin yllätäen vienotassun joka istuskeli haukkatassun vierellä.
”Hei, vienotassu!” kehrään ystävälleni. Parantajaoppilas käänsi katseensa minuun.
”Hei, syreenisumu”, naaras vastasi ujosti. Haukkatassu siirsi katseensa minuun uteliaana.
”Hei, syreenisumu!” tämä kehräsi.
”Tuota.. Minä haluaisin olla nyt kaksin haukkatassun kanssa”, vienotassu maukuu anteeksipyytävällä äänellä. Kohautin lapojani ja jätin kaksikkon rauhaan. Istuuduin loppujen lopuksi vain leirin reunalle. Aika mateli kamalan hitaasti mutta viimenikin kuutassu ja tähtimötaivas tassutivat sisään – Kuutassulla oli suussaan kaksi hiirtä ja kottarainen, naaraan ilmeestä päättelen hän oli niillä päässyt läpi. Tähtimötaivas lähti kohti Mesitähden pesää ilmeisesti kertomaan miten oppilaalla oli mennyt. Kuutassu huomasi minut ja tassuti minun luokkseni innokaan näköisenä.
”Syreenisumi, minä pääsin läpi! Nyt minusta tulee soturi!” naaras kehrää.
”Onnea”, kehrään. Huomasin yllättäen kuinka mesitähti tassuti ulos pesästään.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne litteäkivelle klaanikokoukseen!” mesitähti ulvahti. Klaani alkoi kokoontua uteliaana tietämään mitä nyt oli tapahtumassa. Kun olimme kaikki kokoontuneet litteäkivelle ja kuutassu nousut sen päälle ylpeän näköisenä.
”Minä Mesitähti, Eloklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kuutassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania – jopa henkesi uhalla?” mesitähti maukui katsoen kiinteästi Kuutassua. Odotin innolla kuutassun vastausta vaikka tiesinkin jo mitä naaras vastaisi. Miksi hän ei vastaisi niin?
”Lupaan”, Kuutassu vastasi. Mikäköhän naaraan nimeksi tulisi? Hän varmaan itsekin miettii sitä kovasti.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Kuutassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Kuuhohtenaa. Tähtiklaani kunnioittaa tottelevaisuuttasi ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Eloklaanin täydeksi soturiksi”, Mesitähti julisiti. Kuuhohde? Onpa kaunis nimi.
”Kuuhohde! kuuhohde! Kuuhohde!” klaani huusi naaraan uutta nimeä. Tassutin nopeasti tuoreen soturin luo.
”Kuuhohde on hieno nimi”, kehrään. Kuuhohde katseli minua hymyillen.
”Minä menen nyt kuitenkin, heippa kuuhohde nähdään myöhemmin”, kehrään ja jätän naaraan yksin.
//joku saa tulla seuraks 😀
KP-boosti käytössä
