Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Oli erittäin kiusallista huomata, miten vähän Lauhalaukka nautti tästä tilanteesta. Leimutassu oli kuin olikin järjestänyt meille kohtaamisen. Oli ehkä vähän epäreilua huijata Lauhalaukka tapaamiseen, mutta muita keinoja ei tuntunut olevan. Oranssi soturi oli vältellyt minua viimeiseen saakka.
”No niin, tulkaa jo!” Leimutassu huudahti edestäpäin, kun seisoimme edelleen aloillamme leirin edustalla. Lauhalaukka näytti epäröivän. Kolli vilkaisi leirin sisäänkäyntiä, aikoiko hän paeta?
”No, eiköhän mennä sitten”, sanoin ja yritin hymyillä, mutta jännitys sai vallan. Olin yllättynyt ja helpottunut, kun Lauhalaukka suostui. Kuljimme entisen parhaan ystäväni kanssa rinta rinnan.
Aluksi emme puhuneet mitään. Molemmat katselimme vain toisaalle. Ihailin puita, jotka olivat saaneet kauniin, valkean kuurakerroksen. Koko metsä oli valkea, kiitos taas kiristyneen pakkasen. Huomenna saattaisi jälleen lauhtua. Hiirenkorvan aikaan ei ollut enää pitkästi. Se helpottaisi Eloklaanin elämää huomattavasti. Tällä hetkellä riistan määrä oli melko vähäinen suhteutettuna Eloklaanin kasvamaan kissamäärään. Vähän väliä klaani sai lisäsuita ruokittavakseen.
Käännyin taas Lauhalaukan puoleen. Soturi ei tuntunut olevan juttutuulella, mutta minähän en luovuttaisi. Leimutassu oli ihan tätä varten järjestänyt meidät tänne, joten olisi edes yritettävä.
”Lauhalaukka, minä en tahtoisi olla enää riidoissa kanssasi. Olen oikeasti todella pahoillani siitä, mitä tein. Olin maailman surkein ystävä, mutta sinä kyllä tiedät, miten hyvä valehtelija Karhumyrsky oli. Hän kietoi kaikki kyntensä ympärille ja huijasi minkä kerkesi. Kadun eniten koko maailmassa, että rikoin meidän ystävyytemme. Voisitko sinä antaa minulle anteeksi?” pyysin hiljaa.
//Lauha?
// 219 sanaa
