Hellepentu
Kirjoittaja: Aura
Korviani kuumotti jo pelkästään Irvikidan ripityksen kuuntelu. Minusta tuntui niin pahalta, että Pörriäispentu oli joutunut tuollaiseen myllytykseen. Vilkaisin omaa isääni, jonka ilme oli enemmän rento ja huvittunut. Olin päässyt useista hankaluuksista siten, että isäni oli saanut minut emon sijasta kiinni. Ihan mahtavaa, että oma isäni oli noin siisti! Tepsutin Pörriäispennun vierelle ja tapitin Irvikitaa suurin, anelevin silmin. Otin mallia pesätoveristani ja yritin näyttää mahdollisimman suloiselta.
“Niiiin, me luvataan”, miu’uin ja painauduin Pörriäispentuun. Lopulta Irvikidan ilme heltyi hieman.
“Hyvä on, kunhan tämä ei toistu. Ja Lieskakajo, pidä huoli, että poikasi ei vie Pörriäispentua toiste tälläisiin seikkailuihin. Minä en halua, että yllätän heidät toiste leirin sisäänkäynniltä”, Irvikita murahti ja nosti kollin jälleen ilmaan. Minun ja Pörriäispennun katseet kohtasivat nopeasti. Meillä molemmilla oli hieman surkea ilme, meidän seikkailumme oli epäonnistunut ja kaiken lisäksi olimme jääneet vielä kiinni. En laittanut vastaan, kun Lieskakajo nosti minut niskanahasta ilmaan ja lähti kuljettamaan minua kohti pentutarhaa. En halunnut myöntää sitä ääneen, mutta olin hieman helpottunut, että matkamme oli päättynyt näin. Metsä oli vaikuttanut niin pelottavalta.. Vasta kun keinuin kollin askelien tahdissa ymmärsin kuinka väsynyt minä olin. Meinasin nukahtaa matkalla pentutarhaan, mutta pinnistelin pysyäkseni ylhäällä. Halusin jutella Pörriäispennulle vielä. Lieskakajo laski minut äänettömästi Nokkospilven vatsan vierelle ja elehti hyvästeiksi. Olin onnellinen, että kolli ei ollut herättänyt emoa, mutta pelkäsin että Nokkospilvi kuulisi tästä tavalla tai toisella.. Irvikita oli vaikuttanut sen verran hurjistuneelta, että kolli varmasti raportoisi Kimalaistoiveelle. Kun molemmat kollit olivat poistuneet pesästä, hiivin varovaisesti Pörriäispennun luokse. Olikohan kolli edelleen hereillä? Tökkäsin toveriani.
“Psst, se seikkailu oli eeppinen! Milloin mennään uudestaan?” supatin kollin korvaan edelleen innosta uhkuen. Vaikka juuri nyt minä halusin vain nukkumaan, en kuitenkaan malttanut olla suunnittelematta seuraavaa seikkailua. Oli ihan mahtavaa, kun pesässä oli toinenkin hurja tiikeri kuka uskalsi tehdä siistejä asioita! Jos olisin pyytänyt Ahvenpentua mukaan, hän olisi varmaan vain kannellut aikeistani emolle…
//Pörri? B)
