Kehräpentu
Kirjoittaja: Ninjanen
Kun emo ehdotti leikkiä, olin hypätä turkistani innosta. Leikkimistä! Ehdottomasti tahtoisin leikkiä!
“Joo!” hihkaisin ja ponkaisin ylös. “Leikitään jotain!” Kaivoin pääkoppaani etsiäkseni jotain mitä voisimme leikkiä.
“Jotain petoleikkiä?” mietin hiljaa, “vaikka koiraleikkiä?” yhtäkkiä mielessäni välähti usvainen kuva kuolaavista yhteen loksahtavista vahvoista leuoista ja kauhu tuli, ja seuraavassa hetkessä se oli poissa.
“Onko sinulla ideoita? Mitä te leikitte emo?” kysyin innoissani ja pompin paikoillani.
“No, piilosta ja päällikköleikkiä ja paljon kaikkea”, emo kehräsi ja päällikkö leikki herätti huomioni.
“Päällikköleikki? Miten se menee?” kysyin innoissani.
“Joku on suuri päällikkö ja muut ovat sotureita”, emo selitti ja innostus kasvoi sisälläni hetki hetkellä suuremmaksi. Se kuulosti mahtavalta!
“Leikitään sitä!” hihkaisin ja loikkasin lähimmälle kivelle. “Minä, Eloklaanin suuri päällikkö Kehrätähti, käsken kaikki tänne ..öh.. tarhakivelle klaanikokoukseen!” ilmoitin ja emo tassutteli nöyränä kiven luo hymyillen.
“Mitäköhän asiaa Kehrätähdellä on?” emo supatti mielikuvituskissan korvaan hänen vieressään. Päästin pienen kehräyksen ja yritin sitten vakavoitua.
“Minulla on huonoja uutisia. Varapäälikkömme on kuollut ja minun on päätettävä seuraava varapäällikkö”, sanoin ja odotin väkijoukon(eli emon) reaktiota. Emo henkäisi muka kauhuissaan. Hän kuiskutti kuin olisi ollut mosta kissaa. Tämä oli mahtavaa! Nautin tästä niin paljon!
“Nyt päätän uuden varapäällikön. Päätös oli vaikea, sillä klaanissa on paljon taitavia ja kyvykkäitä kissoja, mutta uskon, että päätökseni on oikea”, pidin dramaattisen tauon ja julistin; “Perhopurosta tulee Eloklaanin seuraava varapäällikkö! Olet osoittanut uskollisuutesi ja viisautesi näinä menneinä vuodenaikoina. Tule tänne ja ota paikkasi viereltäni.”
Perhopuro laski päätään kunnioittavasti.
“Kiitos, suuri Kehrätähti! Lupaan ja toivon, ettet tule pettymään valintaasi!” emo sanoi ja tassutti viereeni.
Kun olimme leikkineet hetken, taivaalta alkoi yhtäkkiä sataa hiljalleen leijaillen jotain, kylmää, valkoista pehmeää höttöistä asiaa. Aivastin pienesti kun sitä laskeutui nenälleni.
“Emo, mitä tämä aine on?” kysyin ihmeissäni kun valkoinen ihme juttu peitti maan.
//Perho 😀
