Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Minua alkoi tahtomattakin hymyilyttää, kun kuulin Pohjapennun pyytävän anteeksi sitä, että tuo oli nukahtanut aiemmin kesken keskustelumme. Itse en ollut asiaa jäänyt sen kummemmin murehtimaan, sillä minusta se oli ollut hyvinkin ymmärrettävää, koska pentu oli ollut niin sairas. Pennun huolehtiva käytös oli minusta kuitenkin liikuttavaa.
”Ei se haittaa”, vakuutin ja hymyilin pennulle lempeästi. ”Sellaista sattuu. Olit varmasti tosi väsynyt.”
Pohjapennunkin naamalle levisi iloinen hymy. Ehdimme rupatella niitä näitä vielä vähän aikaa, kunnes Leimutassu palasi mukanaan hiiri, jonka Väärävarjo oli kuulemma valikoinut varta vasten pojalleen. Katselin huvittuneena, miten pentu repi siitä nälkäisesti sopivia paloja itselleen.
Samalla mieleeni muistui, miten innoissaan Tyrskytassu oli ollut ihka ensimmäisestä tuoresaaliistaan. Suru riipaisi sydäntäni. Kunpa asiat eivät olisi menneet niin kuin ne menivät ja hän olisi yhä täällä meidän kanssamme, ajatus kävi mielessäni. Olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni hänet takaisin luoksemme. Tosin en ollut niinkään varma siitä, kuinka iloinen Korppisiipi – tai erityisesti Mesitähti – olisi ollut jälleennäkemisestä. En kuitenkaan uskonut, että naaras vihasi omaa poikaansa. Hän oli tehnyt vain sen, minkä oli nähnyt klaanin ja pentumme tulevaisuuden kannalta parhaaksi.
Ravistelin itseni irti ikävistä muistoista ja keskityin taas Pohjapentuun, joka oli jo melkein saanut hiirensä kaluttua. Olin onnellinen, että pentu oli selvinnyt pahimman ylin ja että hänellä olisi vielä tulevaisuus Eloklaanissa yhdessä isänsä kanssa. Väärävarjokaan tuskin pysyisi turkissaan, jahka pääsisi tapaamaan poikaansa.
”Sinusta on varmaan mukava päästä pian näkemään taas isääsi”, nau’uin lämpimästi Pohjapennulle, jonka silmät kääntyivät katsomaan minuun. Hän nuoleskeli suupieliään tyytyväisen näköisenä ja nyökkäsi. ”Mikä on ensimmäinen asia, mitä aiot tehdä, kun pääset pois parantajan pesältä?” kysyin häneltä. Nyt kun pentu voi jo paremmin, tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvista asioista keskusteleminen ei tuntunut hänestä ehkä enää niin toivottomalta, eikä hän jatkuvasti pelännyt Tähtiklaanin vievän häntä.
//Pohja?
//277 sanaa
