Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Eilisilta oli kulunut vauhdilla Minttuliekin seurassa. Olimme käyneet kävelyllä ja vaihtaneet kieliä, jonka jälkeen olikin ollut jo aika painua nukkumaan. Edelleen tuntui inhottavalta nukkua erossa kumppanistani, mutta vuodenaikojen saatossa olin jo turtunut ajatukseen. Päällikön pesä oli tarkoitettu päällikölle, ei hänen kumppanilleen. Olisin kyllä mielelläni nukkunut Eloklaanin sotureiden kanssa samassa pesässä, mutta klaaneissa oli aina ollut tapana, että päällikkö nukkui omassa pesässään erillään muista.
Heräsin aikaisin aamulla ja poistuin pesästäni pääaukiolle. Ilma oli kylmä, mutta leirin piikkihernemuurit estivät puhurin pääsyn aukiolle. Katseeni pysähtyi Kurreen, joka oli myös jo jalkeilla. Nuori kermanvärinen kolli istui klaaninvanhimpien pesän edustalla ja silmäili sumuisella katseellaan leiriä. Hänen katseensa käväisi myös minussa, jolloin väläytin kollille lämpimän hymyn. Siihen tämä vastasi päätään nyökäyttäen.
Hiljalleen pääaukiolle saapui enemmän ja enemmän kissoja, ja auringonnousun jälkeen aukion rauhallisuus oli mennyttä. Kissat keskustelivat toisilleen ja puheet sekoittuivat toisiinsa niin, että yksittäisistä keskusteluista ei saanut selvää. Kuului vain puheensorinaa.
Ennen partioiden lähtöä, loikkasin Litteäkiven päälle ja kutsuin klaanin koolle. Olin eilisiltana päättänyt, että ryhtyisin itse Kurren mestariksi. Myös Minttuliekin mielestä se oli kaikista järkevin ratkaisu. Olin oppinut tuntemaan Kurren jotenkin, ja tulimme moitteettomasti toimeen toistemme kanssa. Tuntematon kissa Kurren mestarina saattaisi hidastaa kollin oppimista, kun tämä joutuisi käyttämään aikaa toiseen tutustumiseen ja luottamuksen keräämiseen.
”Kurre, saapuisitko luokseni”, pyysin rauhallisella äänellä kollia, joka oli hivuttautunut hieman lähemmäs Litteäkiveä muiden kissojen sekaan. Silminnähden jännittynyt kolli asteli luokseni pitäen visusti katseensa minussa. Hän loikkasi litteän kiven päälle, jolloin aloitin nimitysseremonian.
”Kurre on päättänyt liittyä Eloklaaniin, joten hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Varjotassuksi. Sinun mestarisi tulen olemaan minä. Toivon, että pystyn siirtämään kaiken tiedon sinulle”, naukaisin lämpimällä, mutta voimakkaalla äänellä ja katsoin nuorta kollia silmiin.
Kosketimme toistemme neniä, jonka jälkeen uuden nimen ansainnut kolli loikkasi alas kiveltä ja klaani alkoi hurrata hänen uutta nimeään:
”Varjotassu! Varjotassu!”
//Ex-Kurre?
