Haavepentu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kharon painautui maata vasten, kun Lieskakajo aloitti lähtölaskennan. Kolmen kohdalla pentu lähti nelistämään kohti aluetta, jonne soturi oli kertonut piilottaneensa simpukankuoren. Pentu oli painanut mieleensä raidallisen kollin piirtämän kartan, ja nyt hän loikki paikkaa kohti. Kharonin päästessä oppilaiden pesän liepeille, tuo pysähtyi tarkkailemaan ympäristöään häntä pystyssä. Lieskakajo oli ihan varmasti piirtänyt ympyrän johonkin oppilaiden pesän lähelle.
Pentu liikkui eteenpäin matalana ja etsi katseellaan simpukankuorta. Miltäköhän se edes näytti? Kharon oli varma, että hän tunnistaisi sen kyllä, jos löytäisi.
Kharon kurkkasi muutaman kiven taakse, ja oli jo menossa oppilaiden pesään, kun Lieskakajo pysäytti hänet:
”Se ei ole oppilaiden pesässä.” Kharon peruutti ulos pesästä ja katseli taas hetken mietteliäänä ympärilleen, kunnes hänen katseensa osui kiveen, joka pilkisti hangen alta. Pentu loikki innoissaan kiven luokse ja katseli sitä. Sitten pentu hihkaisi riemusta, kun hän erotti jotakin kiven ja lumen välissä.
”Minä löysin sen! Minä löysin sen!” Kharon hihkaisi ja nappasi simpukankuoren hampaisiinsa kääntyen sitten Lieskakajon puoleen, ”katso, minä löysin sen!”
Lieskakajo hymyili leveästi, ”hienoa työtä, Haavepentu!”
Kharon pudotti tyytyväisenä simpukankuoren jalkojensa eteen. Hän oli tottunut siihen, että klaanikissat kutsuivat häntä Haavepennuksi, mutta silti nimi ei tuntunut omalta. Hänestä tuntui pahalta, ettei Lieskakajo tiennyt hänen oikeaa nimeään.
”Sinä saat pitää sen”, Lieskakajo lupasi, huomaten sitten pennun synkistyneen ilmeen, ”onko jokin vialla?”
Kharon nosti katseensa Lieskakajoon.
”Osaatko sinä pitää salaisuuden?” laikukas pentu kuiskasi hiljaa ja astui lähemmäs soturia, joka kumartui pennun tasolle nyökytellen päätään.
”Minun oikea nimeni ei ole Haavepentu”, pentu kuiskasi niin hiljaa, kuin vain osasi. Lieskakajo katsoi pentua ensin hämmentyneenä, mutta naurahti sitten, luullen kai sen olleen vitsi.
”Olen ihan tosissani. Haavepentu-nimi on keksitty vain klaanikissojen takia. Lupaathan, ettet kerro koskaan kenellekään?” Kharon pyysi katsoen ystäväänsä vakava ilme kasvoillaan. Hän luotti Lieskakajoon täysin, mutta halusi silti kuulla tuon lupaavan.
”Minä lupaan”, Lieskakajo kuiskasi hiljaa, ”mikä sinun oikea nimesi sitten on?”
”Minä olen Kharon”, pentu totesi ylpeänä suoristaen ryhtinsä, ”mutta et saa kutsua minua sillä nimellä pääaukiolla! Eloklaanilaiset luulevat, että minun nimeni on Haavepentu. Emo ja isä sanoivat, etten saisi kertoa kenellekään tätä salaisuutta.”
//Lieska?
// 330 sanaa
