Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo vilkaisi hämmentynyttä Kharonia, joka lausui takellellen ettei tiennyt milloin tai minne he lähtisivät. Kolli vielä lisäsi onnettomana, että ei halunnut lähtöä, mutta hänen olisi pakko. Lieskakajo katsoi toista vihreät silmät alakuloisina kiiluen, mutta lopulta hän nyökkäsi onnettomana ja niiskaisi. ”Ky-kyllä minä ymmärrän… Sinulla on perheesi ja olet vasta nuori kissa, so-sopeudut varmasti erakoksi”, raidallinen kolli lopulta naukaisi ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan. Hän ei halunnut itkeä toisen nähden, mutta se oli jo myöhästä. Lieskakajon posket ja käpälät olivat jo itkusta märät, mutta kalastamisessa ne kuitenkin kastuisivat. Vai menisivätkö he enää kalastamaan? Olisikohan Kharonilla edes tarvetta tälläiselle enää? Hänen ilokseen oppilas kuitenkin kysyi, että voisivatko he vielä lähteä kalastamaan ja naukui vielä, että ei halunnut mestarinsa, parhaan ystävänsä olevan surullinen. Soturikolli nyökkäsi toiselle nopeasti ja lähti tassuttelemaan reippaasti toisen edellä, varoen oksia ja varpuja, sillä kyyneleet olivat sumentaneet hänen näkökenttäänsä. ”Pitäisiköhän minun opettaa sinulle jotain erityistä? Erakkoelämä on niin vaarallista… Klaanielämää varten tarvittavat taidot voidaan jättää minimiin, ehkä taistelu- ja uintitaitoja pitää tehostaa? Pitäisiköhän minun kysellä Uskotassulta, että mitkä ovat hänen vahvuudet, että osaisitte molemmat jotain. Pitäisikö minun pitää palaveri Uskotassun mestarin kanssa, kukahan hän nyt olikaan? Täydentäisitte toisianne. Vaikka sinä tietenkin olet loistava kaikessa, en minä sillä. En vain halua, että mitään sattuu!” Lieskakajo hössötti ja huoli kajasti hänen äänestään. Hössötys saattoi olla hieman liikaa, mutta oranssiturkkinen ja raidoilla varustettu kolli halusi vain varmistaa, että toinen selviäisi klaanin ulkopuolella. ”Ja tulethan sinä sitten joskus katsomaan minua? Että näkisin kuinka sinä olet kasvanut”, soturi tiedusteli toiselta ja kääntyi pörröttämään Kharonin päälakea.
//Kharon?
// 250 sanaa
