Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
Kiurutassu keskitti katseensa tiukasti mestarinsa liikkeisiin. Hän yritti arvioida, mihin suuntaan Lieskakajo väistäisi jos hän hyökkäisi nyt. Lopulta Kiurutassu teki päätöksen. Hän syöksyi kohti mestariaan, mutta kun tämä valmistautui tönäisemään Kiurutassun kauemmas, hän loikkasikin sulavalla hypyllä kollin yli. Lieskakajo ei näyttänyt olettavan tätä liikettä, ja hänellä kesti vähän aikaa kiepsahtaa ympäri ja valmistautua vastahyökkäykseen.
‘Nyt!’ Kiurutassu ajatteli mielessään ja loikkasi suoraan Lieskakajon selän päälle. Hän varoi tarkasti haavoittamasta mestariaan sekä piti kyntensä visusti sisällä. Kiurutassu ei antaisi itselleen ikinä anteeksi, jos Lieskakajoon sattuisi heidän harjoituksissaan!
“Pidä kiinni kovemmin, Kiurutassu”, Lieskakajo neuvoi. Kiurutassua pelotti tiukentaa otettaan. Lieskakajo vaikutti tavallistakin apeammalta, eikä Kiurutassun mestarin yleensä reippaissa liikkeissä ollut enää samanlaista tarkkuutta. Välillä tuntui kuin kolli olisi menettänyt kaiken elämänilonsa kokonaan – mutta miksi? Kaikki meni Eloklaanissa kohtalaisen hyvin, taudista oli selvitty jo päiviä sitten. Ehkä Lieskakajo suri yskässä kuolleita kissoja? Se ainakin olisi järkevä selitys hänen alakuloisuudelleen, mutta vaikka Kiurutassu yritti toistella sitä itselleen, se ei siltikään tuntunut järkeenkäyvältä. Lieskakajo ei ollut menettänyt taudissa ketään hänelle kovin läheisiä kissoja – eihän? Kiurutassu tarttui kiinni lujemmin Lieskakajon lavoista.
“Näin on hyvä”, mestari kehui vaimeasti. Kiurutassu valmistautui siihen, että Lieskakajo ravistelisi hänet voimakkaasti selästään. Hän oli niin pienikokoinen, ettei hänestä olisi taistelussa mihinkään! Kiurutassu olisi vain taakka muille. Yllättäen Lieskakajo kuitenkin kierähti selälleen, että Kiurutassu rusentui kollin painon alle. Ilma pakeni Kiurutassun keuhkoista hetkeksi. Hän kokosi ajatuksensa yhteen ja piti silti mestariaan tiukasti otteessaan.
‘Muista mitä sinulle on opetettu!’ Kiurutassu muisteli ankarasti. Lieskakajo oli kertonut hänelle tästä yhdestä liikkeestä, millä vastustaja saatiin uskomaan että hän oli päihittänyt vihollisen. Kiurutassu valahti nopeasti veltoksi, antoi häntänsä riippua ja odotti, että Lieskakajo hellittäisi otettaan. Hetken päästä kollin paino alkoi keventyä. Kiurutassu jännitti kaiken voimansa Lieskakajon selkään ja puri hammasta, kun mestari tömähti alas hänen päältään. Kiurutassu loikkasi äkkiä takaisin pystyyn ja alkoi takomaan kevyesti mestarinsa selkää.
“Riittää, riittää”, Lieskakajo sanoi. Kiurutassu perääntyi heti kohteliaasti. Hän odotti jännityksen sekaisella innolla, oliko tämä vastannut mestarin odotuksia.
“Tuo liike oli hyvin muistettu! Käytit sitä oikein mallikkaasti!” Lieskakajo kosketti hännällään Kiurutassun lapaa. Mestarin kehut lämmittivät häntä korvista hännänpäähän asti. Ehkä Kiurutassu ei ollutkaan niin toivoton, vaikka hän olikin pienempi kuin muut.
