Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Taputeltuamme partiot tältä päivää päätin yrittää etsiä itselleni seuraa. Pyöriskelin leirissä hetken kunnes näin Syreenisumun. Hymyilin tälle ja lähestyin sitten naarasta. Hän oli minulle jo tuttu ja jopa hyvä ystävä. Emme olleet vain jutelleet hetkeen. Olin ollut aika kiireinen miettimään Jupiteria ja muita perheenjäseniäni. Nyt haluaisin kuitenkin keskittyä kissoihin, jotka parhaillaan pörräsivät ympärilläni ennen kun joutuisin kaipaamaan kohta heitäkin. Pyysin Syreenisumua kävelylle tai saalistamaan ja tämä suostui. Hänellä oli kuitenkin hiiri kesken ja minulla oli nälkä.
“Haluatko, että autan sinua tuon hiiren kanssa?” kysyin hymyillen. Syreenisumu nyökytti.
“Kiitos, en jaksa millään syödä sitä”, hän sanoi. Istahdin naaraan viereen. Turkkimme koskettivat hiukan toisiaan. Vilkaisin naarasta, mutta en vetäytynyt kauemmas. Autoin soturitarta syömään loppuun ja sitten lähdimme.
“Onko jotain paikkaa mihin haluaisit mennä?” kysyin, kun tassutimme ulos leiristä. Lehdet rapisivat allamme liikuessamme ja lehtisade näyttäytyi kauniissa kirjossaan metsässä. Käytin Syreenisumun miettimistä hyväkseni ja katselin rauhassa ympärilleni. Metsä oli niin kaunis. Minulle tuli taas hinku lähteä omille teilleni ja kuljeskella vapaana yksinäni, erakkona. Vapaus oli ollut parasta erakkona olemisessa. Sitä kaipaisin aina ihan yhtä paljon kuin perhettäni.
//Syre?
