Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökyttelin. Kolli vaikutti tosi syvälliseltä vaikka olikin niin nuori. Hymyilin.
“En oikein tiedä. Minulle kyllä riittää hyvin ystävät. En koe mitään suurta tarvetta perustaa perhettä mutta varmaan senkin aika näyttää”, sanoin pohdiskellen. Ehkä joskus vielä löytäsin rinnalleni oikean kissan, jonka kanssa saisin pentuja. Se ei vain tuntunut ajankohtaiselta ajattelun aiheelta. Päätin vaihtaa aihetta taas.
“Oletko sitten kiinnostunut Kuolonklaanista ja kuolonklaanilaisista, heidän elämistään ja muusta? Entä kotikisujen ja erakoiden?” kysyin innoissaan. Halusin tietää kollin mielipiteen.
”Olen! Minusta Kuoloklaanilaisten elämästä olisi hienoa kuulla! Haluaisin tietää miten paljon se eroaa Eloklaanista ja sama pätee myös kotikisuille ja erakoille ja jopa luopioillekin”, Jänöpentu selitti. Nyökyttelin.
“Minustakin olisi mukava tietää heistä enemmän! Haluaisin joskus kuulla joltain kotikisulta itseltään millaista elämä on, kun ei tarvitse saalistaa tai partioida vaan voi vaan laiskotella päivät pitkät”, huokaisin pohtien ajatusta syvemmin. Toisaalta aika varmaan kävisi pitkäksi aika nopeasti.
“Varmaan tylsistyisin kyllä heti, jos minut suljettaisiin kaksijalan pesään. En ole kuullut niistä paljoa mutta kuulemma siellä on vain isoja esineitä ja outoja hajuja ja värejä. Ruokakin kuulemma maistuu pahalle. Niinkuin söisi kuivia jäniksen papanoita. Yäk!”
//Jänö?
