Pörriäistassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hädin tuskin kuulin, mitä Käärmekulta selitti vieressäni. Katseeni ja keskittymiseni olivat naulittuina Helletassuun, joka mulkoili takaisin harjoitusmontun toiselta puolelta. Minä niin halusin pyyhkiä tuon omahyväisen virneen pois hänen pärstältään! Mikä virnuileva idiootti! Kismitti niin paljon, että olisin voinut käydä hänen päälleen siltä seisomalta. Oppilastoverini olemuksesta saatoin lukea, että tunne oli molemmin puolinen.
Lumi narskui tassujeni alla kun otin oman paikkani montussa. Olin kuullut ohjeenannosta sen verran, että tiesin Helletassun olevan ensimmäisenä hyökkäämisvuorossa. Molemmat meistä taisivat tietää, että yhteenotto ei ollut pelkästään harjoittelua. Siinä mitattaisiin tosikollisuus.
Varjoliekin merkistä Helletassu lähti syöksymään minua kohti. Käärmekulta oli näyttänyt liikkeen, jota käyttämällä minun pitäisi torjua tulossa oleva isku. Minä en kuitenkaan aikonut käyttää sitä nyt – antaisin Helletassulle sellaisen läksytyksen, jota tämä ei ihan hevillä unohtaisikaan!
Kun Helletassu rymisi minua päin koko painollaan, nousin takatassuilleni ottaakseni hänet vastaan. Kiersin tassuni hänen kaulansa ympärille, ja kohta me jo kierimme montun pohjalla sähisevänä karvapyörteenä. Käärmekullan ja Varjoliekin äänet eivät kiirineet korviimme, vaan ne olivat täyttyneet solvauksista, joita ärisimme toisillemme tuoksinnan lomassa.
“Tomppeli!”
“Petturi!”
“Itse olet petturi!” Onnistuin hetkellisesti pääsemään niskan päälle ja painoin Helletassua lunta vasten hengästyneenä. “Sinun piti olla ikuisesti minun paras ystäväni, mutta oletkin ihan mäntti!”
//Helle??
