Vaarpupentu
Kirjoittaja: Saaga
Menin emon mukana takaisin pentutarhaan. Emmin hetken ennen kuin kävin makuulle Lehtomyrskyn vierelle.
“Missä Korpipentu on?” kysyin hiljaa. Minua ei väsyttänyt lainkaan ja minua huoletti suuresti saisinko unta ollenkaan.
“Hän tulee kohta”, Lehtomyrsky naukui lempeästi. Koitin sulkea silmäni mutta minua ei unettanut laisinkaan. Ikävä olo valtasi minut mutta yritin parhaani mukaan vain nukahtaa. Kun en millään meinannut saada unta, avasin silmäni ja mietin pitäisikö pyytää emoa kertomaan tarina. Sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta, mutta jäin vielä miettimään jotain aivan turhan päiväisiä juttuja.
“Voisitko kertoa minulle jonkun tarinan? En oikein saa unta” kysyin hetken päästä ja vilkaisin vielä nopeasti Lehtomyrskyä, joka odotteli Korpipentua.
“Voinhan minä kertoa jotain”, emo naukaisi ja tunsin ilon vatsassani.
“Mitäs minä kertoisin sinulle tällä kertaa”, hän pohdiskeli ääneen. Mietin hetken mistä haluaisin kuulla tarinan.
“Voitko kertoa jotain reviiristä? Haluan kuulla siitä lisää ennen kuin minusta tulee oppilas kuten Sädetassusta”, nau’uin anelevasti. Lehtomyrsky nyökkäsi. Emo alkoi kertomaan tarinaansa. Hän kertoili ensimmäisestä kerrastaan reviirillä ja kaikesta mitä hänen mestarinsa oli kertonut hänelle silloin. Kiinnostunut kuunteluni vaihtui enemminkin siihen, että yritin väkisin pysyä hereillä. Taistelu loppui lyhyeen, kun kohta uni vei minut jo mukanaan.
Heräsin pieneen iskuun, jonka sain suoraan nenälleni. Minua iskenyt asia osoittautui Korpipennun takajalaksi. Hän oli unissaan pyörinyt ja sohaissut minua vahingossa. Murahdin ja puraisin hellästi Korpipennun häntää. Tuo ei edes reagoinut, jatkoi vaan uniaan rauhallisena. Mietin hetken, että saattoiko nyt olla edes päivä mutta pimeässä karhunvatukka pesässä oli vähän hankala arvioida sitä, joten päätin lähteä ulos. Hiivin hiljaa ulos pesästä. Heti ulos päästyäni tajusin, ettei minun olisi tarvinnut hiipiä. Oli jo aamu mutta silti aika aikainen sellainen, sillä oli tosi kylmä ja hieman pimeäkin. Ehkä viherlehti oli todella loppunut ja nyt oli se lehtisade, josta olin vain kuullut.
“Varpupentu!” havahduin ajatuksistani kuullessani isän äänen.
“Huomenta”, naukaisin hymyillen hieman. Sentään joku oli hereillä. Olisin halunnut pyytää kollia leikkimään tai opettamaan minulle jotain mutta en uskaltanut pyytää vaan odotin, mitä Kuusihäntä sanoisi.
//Kuusi?
