Kujetassu
Kirjoittaja: Aura
Kujetassu makoili tylsistyneenä parantajanpesässä. Hänen isänsä Lieskakajo oli tuonut tovi sitten leiriin pahasti haavoittuneen kotikisun. Kujetassu oli yrittänyt tehdä tuttavuutta vierailijaan, mutta Leimusilmä oli estänyt hänen aikeensa kertoen kotikisun olevan pahasti shokissa. Kujetassu katseli pesän kissoja. Lieskakajokin makoili pesässä haavojaan parannellen, mutta Kujetassusta tuntui, että kolli vietti täällä aikaa vain Leimusilmän takia! Hän ei pitänyt siitä kuinka hänen isänsä katsoi parantajaoppilasta, se oli naaraasta todella epäilyttävää. Naarasoppilas haukotteli ja oli laskemassa päänsä sammalille, kun Mehiläislento asteli pesään kivenmurikka suussa. Kolli suuntasi suoraan oppilaidenpesälle ja laski tuomisensa naaraan sammalille.
”Hei, Kujetassu. Löysin tämän tarpeidentekopaikalta, eikö tämä ole se sinun kivesi?” kollisoturi naukaisi ja tökkäsi kiveä tassullaan lähemmäksi oppilastaan. Kujetassu katsoi vihreät silmät suurina kollin tuomaa kiveä, Mehiläislento oli todella löytänyt hänen rakkaan kivensä! Kolli oli taatusti paras mestari ikinä!
”Mehiläislento, se on se! Löysit kiveni”, Kujetassu naukui ilahtuneena ja otti kiven tassullaan lähemmäksi. Hän hautasi kiven etutassujensa sekaan ja päätti, että ei laskisi sitä koskaan silmistään.
”Kiitos, Mehiläislento”, Kujetassu naukaisi hiljaisella äänellä ja hymyili mestarilleen täynnä onnea. Nyt kaikki oli taas hyvin eikä edes parantajanpesässä makoilu harmittanut oppilasta sitten lainkaan! Kujetassu hymyili leveintä ja maireinta hymyään, joka oli täynnä aitoa iloa. Mehiläislento oli todella pelastanut oppilaansa päivän ja kenties naaraan koko elämän! Siltä oppilaasta ainakin tuntui, ettei hän olisi pystynyt elämään ilman rakasta kiveään.
// KP-boosti
