Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vienotassun kysymys löi Leimusilmän hetkeksi ällikältä. Hän räpytteli silmiään yllättyneenä ja levitti sitten naamalleen leveän hymyn peitelläkseen todellisia tuntemuksiaan.
”Jaa-a, vai että parantajaoppilaaksi?” hän hymähti ja laski katseensa tassujensa juuressa levällään oleviin yrtteihin.
”Niin”, Vienotassu kuului maukuvan hiljaisella äänellä.
Vaikka Leimusilmä hymyili edelleen, hänen päänsä sisällä poukkoili monenlaisia ajatuksia. Olisiko hän valmis ottamaan oppilaan näin pian Liljatuulen poismenon jälkeen? Parantajan pesä tuntui kamalan tyhjältä nyt kun hänen mestarinsa oli siirtynyt Hopeahäntään, mutta hän ei ollut varma, oliko valmis yrittämään naaraan poismenosta syntyneen tyhjiön täyttämistä aivan vielä.
Vienotassu vaikutti oikein reippaalta ja mukavalta nuorelta kissalta, josta olisi varmasti tullut loistava parantajaoppilas. Leimusilmästä kuitenkin tuntui, että hän tarvitsi vielä hieman mietintäaikaa voidakseen tehdä niin merkittävän päätöksen.
”Ei se täysin mahdoton ajatus ole”, hän tokaisi lopulta ja nosti katseensa takaisin Vienotassuun, joka oli odottanut hänen vastaustaan hermostuneena. ”Sopiiko, jos harkitsen asiaa muutaman päivän ajan? Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, enkä ole oikein ehtinyt miettimään oppilaan ottamista. Voit siitä huolimatta autella minua täällä aina silloin kun tahdot, kunhan vain mestarisi antaa sinulle luvan.” Hän hymyili naaraalle kannustavasti.
Hän halusi miettiä ensin rauhassa, ennen kuin sitoutuisi oppilaan kouluttamiseen. Hän halusi myös oppia tuntemaan Vienotassua vähän paremmin ennen lopullista päätöstään. Parantajan tehtävä ei sopinut kaikille, ja hän halusi naaraan ymmärtävän, mihin tämä oikein sitoutuisi, jos ryhtyisi hänen oppilaakseen.
//Vieno?
