Sielupentu
Kirjoittaja: Käärmis
Tupsutassu alkoi vastailla kysymyksiini ja kertoilemaan kaikkea reviiristä, kun olimme ensiksi siirtynyt hieman sivummalle, jottemme olisi muiden kissojen tiellä. Kuuntelin oppilaan selitystä silmät suurina ja innoissani. Jonakin päivänä minäkin voisin kertoa muille rutkasti tarinoita siitä, millaista oli ulkona!
“Jonain päivänä minä vielä tutkin ulkomaailmaa ja palatessani takaisin Eloklaaniin voin kertoa muille aivan kaiken seikkailustani! Taistelen kaikkia petoja vastaan aivan yksin ja löydän hienoja uusia paikkoja, jossa kukaan kissa ei ole vielä käynyt!” nau’uin Tupsutassulle innoissani. Hän kehräsi hieman minulle. Hymyilin hänelle leveästi.
“Ja ehkä voin myös ottaa sinut mukaan matkoilleni ja näyttää sinulle millaisia oikeat seikkailut ovat! Kaukana klaaneista ja tutuista maisemista! Kaukana kotoa jännityksen tunne koko ajan sisällä! Eikö se kuulostaisi aivan mahtavalta?!” sanoin vielä innoissani. Vielä joku päivä näyttäisin kaikille mistä minut oli todella tehty ja olisin ensimmäinen kissa, joka olisi nähnyt kaiken maailmalla! Sitten voisin kertoa urotöistäni kaikille kissoille Eloklaanissa. Ehkä silloin Käärmekultakin uskoisi, että pystyn pitämään muut kissat turvassa, enkä “rajuilla leikeilläni” satuttaisi Kärpäspentua vaan ennemmin näyttäisin hänellekin millaisia seikkailuja kissa saattoi kohdata, jos vain uskalsi ottaa ensimmäisen askeleensa!
Ehkä urhollisten retkieni jälkeen klaanikin toteaisi, että minusta tulisi mainio päällikkö ja saisin loikata suoraan päällikön virkaan! Toki en kyllä täysin tiennyt, jos se todella oli jotain, mitä halusin. Silloin minun pitäisi pysyä klaanini luona, enkä voisi lähteä seikkailulle niin kuin halusin.
//Tupsu?
