Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
// VIIKONLOPUN KP-BOOSTI KÄYTÖSSÄ //
“Olin selvittämässä ajatuksiani”, vastasin Kallahämyn kysymykseen edelleen hymyillen, vaikka turkkini alla kihelmöi epämukavasti. Varpulaulun sanat palasivat mieleeni jälleen ja täyttivät pääni kysymyksillä, jotka tihkuivat epävarmuutta. Se ei ollut minulle kovin tyypillistä. Pidin itseäni vakaana ja hyvin itseni tuntevana kissana, mutta jostain syystä Varpulaulun seura sai minut aina hieman varpailleni. En halunnut hänen pahoittavan mieltään takiani, enkä halunnut hänen pitävän minua epämiellyttävänä tai tunkeilevana.
Tajusin Kallahämyn tuijottavan minua edelleen kuin selitystä odottaen, joten jatkoin pikaisesti: “Viime aikoina on ollut vähän raskasta, mutta eikös meillä kaikilla? Lehtikato tekee tuloaan ja pitää klaanin kiireisenä – silti muutakin elämää on elettävä.”
Kallahämy nyökytteli vähän. Oli vaikea sanoa, ymmärsikö hän täysin, mitä tarkoitin. Ja vaikka naaras ei olisi ymmärtänytkään, ei se minua haitannut. Oli mukava päästä puhumaan jonkun kanssa vietettyäni hyvän tovin ulkona aivan yksinäni.
Piikkihernetunneli tärähti, ja astahdin sivuun ulos pyrkivien kissojen tieltä. Kyseessä oli kaiketi illan viimeinen partio, jonka johdossa oli Korppisiipi itse. Varapäällikkö nyökkäsi vahdissa olevalle Kallahämylle tervehdykseksi, mutta katsahti sitten minuun hiukan yllättyneen oloisena.
“Ulkona näin myöhään?” mustavalkoinen naaras kallisti vähän päätään. Muu partio oli juuri työntynyt hänen perässään leirin muurien ulkopuolelle. Huomasin Korpikasteen heidän joukossaan, ja sydämeni hypähti katseidemme kohdatessa lyhyesti.
Siirsin katseeni hieman kuumottuneena takaisin varapäällikköön. “Iltakävelyllä vain. Olin juuri aikeissa mennä nukkumaan”, vastasin tälle reippaasti.
“Hyvä, sinulla on aikainen herätys aamulla”, Korppisiipi naukui, ilmeisesti viitaten varhaiseen rajapartioon, jonka minä saisin aamulla johtaa etelärajalle.
Hyvästelimme partion, jonka pimeä metsä nielaisi kohta. Katseeni harhaili yhä varjoihin, aivan kuin se olisi voinut vielä tavoittaa Korpikasteen hahmon. Sitten ajatukseni palasivat takaisin nykyhetkeen ja muistin yhtäkkiä, että Kallahämy oli yhä läsnä. Katsahdin mustaan naaraaseen pahoittelevasti.
“Anteeksi, ajatukseni taas harhailevat”, naurahdin hieman hermostuneesti. Huiskuttelin hännälläni kohmeista aluskasvillisuutta miettiessäni parin silmänräpäyksen ajan seuraavaa siirtoani. Minun todella olisi pitänyt mennä jo nukkumaan, mutta samaan aikaan ajatus soturien pesään menemisestä ahdisti minua tällä hetkellä sen verran paljon, että mieluummin vitkastelin vielä pienen hetken.
“Jos teitä ei haittaa, haluaisin kuulla enemmän taustoistanne?” Katsoin varjoihin sulautuvaa naarasta uteliaasti. En kenties hetkeen saisi toista yhtä oivaa tilaisuutta tutustua uuteen klaanitoveriini kuin tässä ja nyt. “Miten te päädyitte Eloklaaniin? Ja miksi halusitte jäädä?”
//Kalla?
KP-boosti käytössä
