Kipinätassu
Kirjoittaja: Nelli
”Olen pettynyt sinuun, Kipinätassu. Erittäin pettynyt. Luulin sinua uskolliseksi kissaksi, mutta ilmeisesti olin väärässä.” , kuului Mesitähden kylmä ja rankaiseva ääni.
”A-anteeksi” , sanoin ääni väristen, en tiennyt, mitä olin tehnyt, mutta ilmeisesti jotain aivan hirveää.
”Rangaistukseksi sinut karkotetaan klaanistamme ikiajoiksi.” , päällikkö sanoi katsoen minua julma palo silmissään ja kohottaen päätään.
Klaanin jäsenet pennusta klaaninvanhimpaan ulvoivat suosiotaan Mesitähdelle. ”Niin juuri! Mene pois! Emme halua nähdä sinua enää ikinä!” , he huutelivat, kunnes Mesitähti hiljensi heidät tehden eleen hännällään.
”Mikäli sinut vielä löydetään reviiriltämme, niin kuka hyvänsä saa tappaa sinut välittömästi.” , hän julisti katsoen minua raivon sokaisemana.
Olin kauhuissani. Minut karkotetaan, joudun luopioksi!
”Nyt, mene, äläkä ikinä, siis ´ikinä´palaa takaisin, jos henkesi on sinulle tärkeä!” , päällikkö karjaisi ja juoksin täyttä vauhtia ulos leiristä muiden kissojen vähättelevien huutojen saateltavana.
En katsonut taakseni kertaakaan, ennen kuin olin päässyt pois Eloklaanin reviiriltä. Huohotin ollen edelleen pakokauhun vallassa.
Mitä minä olen tehnyt?- mietin peloissani. En tiennyt, missä voisin viettää yöni saati sitten asua tai miten pärjäisin ykskikseni.
Ehkä minusta tulisi erakko, tai sitten voisin mennä kysymään, jos pääsisin Kuolonklaaniin? Ei, he eivät arvosta erakoita. Mutta, olenko minä erakko? Kuka minä nyt olen, jos en Eloklaanin oppilas Kipinätassu? Tunsin, miten kyynel vieri poskeani pitkin.
Yhtäkkiä kuulin äänen, murinaa.
Huomasin silmäkulmassani liikettä. Hetken kuluttua pusikosta rymisti paljon minua suurempi, valkomusta olento, joka hyökkäsi kimppuuni.
Kynsin ilmaa tassuillani saamatta osumaa viholliseeni.
Tunsin, miten sen terävät kynnet viilsivät kylkeeni syvän haavan.
En kuitenkaan tuntenut hirveää kipua, mitä olisin odottanut.
Yritin potkaista takatassuillani olennon vatsaa, mutta sekään ei onnistunut. Olin kauhuissani, peloissani ja paniikissa- näinkö minä kuolisin? Karkotettuna omasta klaanistani ja suuren olennon terävissä kynsissä!
Mustavalkoinen olento paljasti hampaansa, jotka olivat suuret ja terävät raateluhampaat. Yritin rimpuilla pois sen otteesta, mutta se oli turhaa.
Olento iski hampaansa kurkkuuni, josta alkoi pulputa verta.
Sitten kaikki sumeni ja vajosin syvälle pimeyteen.
Kirkas valo tunkeutui silmiini.
Räväytin ne auki ja tajusin olevani oppilaiden pesässä, omalla sammalvuoteellani Eloklaanin leirissä.
Se- se oli unta. -totesin helpottuneena mutta silti ollen edelleen kauhustakangistunut.
