Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kuuntelin rauhallisesti mitä Orvokilla oli sanottavana. Entinen kuolonklaanilainen kertoi heidän etsivänsä vain suojaa lähestyvän Lehtikadon vuoksi. Ymmärsin heitä täysin; lehtikadon aikaan kaksin ulkona oleminen oli varmasti rankkaa kissoille, jotka olivat koko ikänsä eläneet klaanin turvassa.
Rintaani vihlaisi, kun mustavalkoinen naaras kertoi syyn, joka oli ajanut hänet ja hänen poikansa pois Kuolonklaanista. Henkäystähti kuulosti siltä, että hän tosiaankin oli menettänyt järkensä. En olisi halunnut uskoa sitä, mutta kaikki tämä viittasi kovasti siihen. Orvokin tarina kuulosti uskomattomalta, muttei minulla ollut syitä, miksen olisi uskonut häntä. Olin kuitenkin epävarma, olisiko Eloklaanissa olo Orvokille ja Toiveelle turvaa vai vaan pahempaa kuin yksin metsässä oleminen. Totuus oli se, että me olimme sodassa Kuolonklaania ja Kujakissayhteisöä vastaan.
”Olen pahoillani kaikesta, jota olette joutuneet kokemaan”, nau’uin rauhallisella äänellä ja katsoin pahoitellen uusia tuttavuuksia.
”Minun puolestani te voitte jäädä leiriimme toistaiseksi, jos osallistutte klaanin ruokkimiseen ja puolustamiseen. En vaadi teitä liittymään Eloklaaniin, mutta tässä tilanteessa tarvitsemme kaikki ylimääräiset käpälät avuksemme”, totesin kohdaten taas Orvokin katseen. Naaras siristi silmiään. Hän ei sanonut mitään, vaan antoi minun taas jatkaa:
”En tiedä olitteko tietoisia siitä, mutta me olemme sodassa Kuolonklaanin ja heidän kanssaan liittoutuneen Kujakissayhteisön kanssa. Se on syy, miksi olemme nummilla metsän sijaan; he ajoivat meidät leiristämme ja veivät osan reviiristämme. Te saatte itse valita, jäättekö Eloklaaniin vai jatkatteko matkaanne. En voi luvata, että olette täysin turvassa reviirillämme, sillä en voi luvata sitä tänäpäivänä kenellekään.”
//Orvokki tai Toive?
