Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Ilmeeni muuttui surulliseksi, kun kuulin miten huonosti Hiilihampaalla meni. Olin pahoillani siitä, etten ollut kiireiltäni huomannut hänen ahdinkoaan. Katsoin soturia myötätuntoinen ilme kasvoillani ja yritin löytää sanoja, joilla voisin edes vähän parantaa kollin oloa. Tiesin hyvin, miten syvää ja lamaannuttavaa suru saattoi pahimmillaan olla. Kun olin ollut vankina Kuolonklaanin reviirillä, olin ollut monet kerrat lähellä vaipua lopullisesti epätoivoon ikävöidessäni Minttuliekkiä ja klaanitovereitani.
”En ole tainnut sanoa tätä aiemmin, mutta olen todella pahoillani menetyksiesi johdosta”, nau’uin vilpittömästi ja hipaisin hännälläni vierelläni kulkevan soturin lapaa, ”aivan turhaan sinä häpeät suruasi. Sinulla on oikeus surra läheisiäsi, jotka olet joutunut menettämään. Minä tiedän, miltä tuntuu menettää rakkaimpiaan, mutta minulle usko Tähtiklaaniin on tuonut suurimman lohdun suruihini. Olen varma, että tapaat menettämäsi perheenjäsenesi vielä, vaikka elämä maan päällä voikin tuntua raskaalta, kun et voi enää nähdä kaikkia rakkaimpiasi.”
Hiilihammas vilkaisi minua mietteliään oloisena. Tahtimme oli hidastunut suorastaan mateluvauhdiksi.
”Jos tahdot, voin pyytää Korppisiipeä vähentämään tehtäviesi määrää väliaikaisesti. Sinun voisi olla myös hyvä puhua Leimusilmän kanssa, sillä hän on nähnyt paljon surevia kissoja ja saattaisi voida auttaa sinuakin. Tai jos sinulle vain kelpaa, minäkin voin parhaani mukaan yrittää olla tukenasi ja kuunnella, jos tahdot puhua”, ehdotin varovaisesti toivoen, ettei kolli loukkaantuisi ehdotuksistani.
//Hiili?
KP-boosti käytössä
